Melko uutena sukututkimuksen harrastajana olen saanut suurta apua kokeneemmilta harrastajilta. Tavoitteeni on kartoittaa esivanhempani ja heidän perheensä sekä kerätä heistä tietoja eri lähteistä. Laajennan serkkuihin vasta kun sellaiseen tulee oikeasti esim. jonkun sukulaisuuden vahvistamiseksi tarvetta. En tosin tiedä, miten mitään sukulaisuutta ihan varmaksi esipolvista mitenkään saisikaan. Tällä hetkellä kaksi sukuhaaraa menee ulkomaille, toinen Baltiaan/Saksaan ja toinen Norjaan. Niissä tulee olemaan mielenkiintoista selvitettävää.
Sen olen jo oppinut, että toisen käden tietoon ei voi todellakaan luottaa. Erään vanhemman sukulaisen kertoman perusteella kirjattuna menivät pikkuserkut aika tavalla sekaisin. Oikeastaan jokaisessa lähteessä on ollut jotain väärin. Virheitä tulee olemaan omassa selvityksessänikin, vaikka yritän olla niitä kopioimatta ja tekemättä uusia. Tietenkin erilaisista lähteistä on apua, mutta mihinkään ei kannata sellaisenaan luottaa. Parhaita ovat lähteet, joissa on keskenään ristiriitaista tietoa, kun silloin tulee huomioitua tarkasti mahdolliset tulkinta-ansat. Ansaksi voi sanoa sellaista kohtaa, johon lähes jokainen tietoja tulkitseva harhautuu. Näitä ovat esimerkiksi papin tekemät virheet, kun tietoja kopioidaan kirjasta toiseen tai ihan vaan muut helposti väärin tulkittavat kohdat. Klassinen esimerkki on samalla sivulla olevat kaksi Antti Juhonpoikaa, jotka pappi kopioi ristiin seuraavaan kirjaan. Virheeksi tieto lopullisesti vahvistui vasta kun tarkasteltiin torppari Antti Juhonpojan perukirjoitusta.
Lisäksi on erikseen asetettuja ansoja, kun esim. Hiskiin on kopioitu tieto väärin. Aluksi luotin siihen että katsoin tiedon Hiskistä ja tarkistin alkuperäisestä. Tässä tekee helposti saman tulkintavirheen kuin Hiskin kokoaja. Alkuperäisiä lähteitä täytyy tulkita laajemmin ja esimerkiksi lasten tiedot tarkistaa myös rippikirjasta. Eräässä tapauksessa rippikirjan lasten välillä on yli 4 vuotta ikäeroa. Tähän väliin sopisi hyvin yksi parin päivän ikäisenä kuollut lapsi, joka löytyy vain syntyneiden kirjasta syntyneenä oikean nimisille vanhemmille. Tämä löytyi vain Hiskin avulla ja samalla vahvisti käsityksen, että tarvittaessa on syntyneiden kirjaa selattava nimi kerrallaan.
Erilaisia lähteitä on lukemattomia. Tavaksi on tullut, että harrastajat keräävät tietoja yhteisiin suuriin tietokantoihin, osa aikansa kuluksi ja osa ilmeisen vakavissaan. Luotettavimmiksi olen kuitenkin jo nyt alkutaipaleella todennut eräiden tutkijoiden suurella huolellisuudella omiin kokoelmiinsa keräämät tiedot. Näihin sain yhteyden paikallisen sukuyhdistyksen aktiivin kautta, vaikka jäsen en olekaan. Näissä tiedoissa on yleensä hyvin muutakin tietoa ja huolellisesti lähteet merkitty. Tämä on luonnollista, kun tavoite on tehdä itselle ja lähipiirille. Toistaiseksi olen saanut enemmän kuin antanut, mutta myös löytänyt yhden päivämäärävirheen tällaisesta lähteestä.
Yhteisiin tietokantoihin keräillään vähän miten sattuu, tavoitteena enemmänkin määrä kuin laatu. Löysin serkkuihin liittyviä tietoja myös Genistä kirjautumatta sinne. Siellä kovasti korostetaan, että tehdään laadukasta. Täytyy todeta että näihin tietoihin ei voi luottaa. Jopa Genin suomalainen kuraattori Reijo Savola on kirjannut paljon tietoja, mutta ilman lähdeviitteitä. Käydessäni näitä läpi, löysin kirjauksista virheitä, joihin helposti kompastuu myös käytettäessä alkuperäisiä lähteitä. Tässä tuli ajatuksiin vanha sanonta suutarin lasten kengistä. Ja se, että määrä ei korvaa laatua.
Virheitä sattuu ja niitä on erilaisia vakavuudeltaan. Kaikkein ikävimpiä ovat tapaukset, joissa kokonaisia sukuhaaroja kirjataan väärin. Jokaisen henkilön tietoja tulisi tarkistaa syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden kirjoista eikä luottaa pelkkään rippikirjaan. Vastaan tuli tapaus, joissa toinen puoliso on merkitty kaikkien lasten äidiksi, eikä liene lainkaan ihmetelty henkilöiden iän todenperäisyyttä. Olisikin tärkeätä että ohjelma varmistaa epäilyttävissä tapauksissa epäloogisuudet, mahdottomat päivämäärät, tietojen yleisen järkevyyden ja yhteensopivuuden, mahdolliset päällekkäiset tiedot yms. Pienet päivämäärävirheet ja kirjoitusvirheet ovat väistämättömiä, eikä niitä hyväkään oikoluku havaitse.
M.K. (976 nimeä, 1400 sivua, 600 valokuvaa, 220 dokumenttia)