Olet täällä

Sukututkimustavan linjaaminen

Aika pian sukutietojen kirjaamisen alussa on tehtävä päätöksiä tutkimuksen menettelyistä. Kokeile aluksi vaikka eri tapoja. Voi sanoa melko varmasti, että joka tapauksessa joskus myöhemmin teet ensimmäiset sukuselvityksesi enmmän tai vähemmän uudelleen - niin käy lähes kaikille aloittajille. Seuraavasta huomaat, että tietojen keräämisessä on paljon päätettävää jo alkuvaiheessa, jotta tutkimusta ei tarvitse tehdä tai kirjoittaa moneen kertaan.

Sukututkimuksesta ei ole mitään standardia tai muuta määritelmää, kuinka ja mitä tietoja tulee kerätä ja kirjoittaa ylös ja kuinka. Hyödyllinen pohja tietojen luokittelulle on gedcom-standardi. Tiedot kannattaa eritellä standardin mahdollistamalla tavalla, jolloin ohjelmasta toiseen siirtyminen on todennäköisesti helpompaa. Tosin eri ohjelmat tukevat gedcomia varsin eri tavoilla. Tämän sivuston yhteydessä olevassa Suomalaisessa sukupuussa on pyritty yhtenäistämään käytäntöjä, mutta eri kerääjistä johtuen kirjavuutta esiintyy.

Nimien suomentaminen

Nimet kirjoitettiin jopa 1900-luvun alkupuolelle saakka ruotsinkielellä myös suomenkielisissä seurakunnissa. Suomenkielen käyttö alkoi eri seurakunnissa eri aikaan. Täytyy siis jo aluksi päättää, suomentaako nimiä ja pitääkö silloin nimen alkuperäisiä kirjoitusasuja mukana. Suomentamisesta käydään keskustelua, mutta jokainen tutkija tehköön päätöksensä itse. Samasta nimestä voi löytyä useita kirjoitusasuja, myös lyhenteitä on käytetty (Margreta, Marg., Gretha, Greta). Silloin täytyy päättää, käyttääkö henkilöstä syntyneiden kirjan mukaista vaiko aikuisena kirjattua nimeä. Jos nimen suomentaa, on luontevaa suomentaa myös patronyymit (Michelsson => Mikonpoika eikä Michelinpoika). Suomentamisessa kannattaa yhtenäistä linjaa (Michel = Mikko, Mikael tai Mikkeli). Toki voi merkitä myös molemmat, joista toisen sulkuihin, esimerkiksi Juho (Johan), Ja jos nimiä on kaksi, voi suomentaa molemmat tai vain etunimen, esimerkiksi Matts Johan => Matti (Matts) Johan. Kun kirjat muuttuvat suomenkielisiksi, on loogista käyttää ainakin silloin kirjassa olevaa suomenkielistä nimeä, vaikka henkilö aluksi olisikin kirjattu ruotsinkielisellä nimellä. Vanhoista sanomalehdistä voi katsoa paikkakunnan nimikäytäntöä. Varsinkin kauppiaista, murhamiehistä ja muista aikansa julkksista löytyy yleisölle tekstiä jopa 1700-luvulta, sillä 1776 alkoi ilmestyä ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti. Merkillepantavaa on, että samasta henkilöstä on joskus käytetty ruotsinkielisessä lehdessä ruotsinkielistä ja suomenkielisessä lehdessä suomenkielistä nimeä. Nimi ei ollut aikoinaan niin pyhä asia kuin nyt. Moni tunnettiin luultavasti lähes koko elinaikansa jollakin lisänimellä, esim. linkku-Kustaa, vaikka kastenimi oli Johan.

Nimien ryhmittely ja kirjoitusasu

Selvää on, että etunimet, patronyymi/matronyymi ja sukunimet kannattaa kerätä eri tietokenttiin, jos ohjelma sen mahdollistaa. Sukunimistä myös oma, alkuperäinen sukunimi erilleen myöhemmistä. Jos myöhempiä sukunimiä on useita, yleensä aikaisemmat kirjoitetaan muotoon e. Sukunimi. Esimerkiksi kentässä myöhempi sukunimi teksti Virtanen, e. Nieminen tarkoittaa, että myöhempi nimi on Virtanen ja sitä ennen sukunimi oli Nieminen. Suomalaisesa sukupuussa on pyritty merkitsemään e. kiinni sukunimeen (esim. e.Nieminen)

Sukunimikäytännöt

Yleisesti Länsi-Suomessa ei ollut perheillä kattavasti käytössä sukunimiä ennen sukunimilakia, vaikka itä-Suomessa jo olikin. Joissakin tapauksissa sukunimi on tosin kirjoitettu tavallisille rengeillekin jo 1800-luvun puolivälissä. Sukunimikäytänteet keskusteluttavat yhtä paljon kuin nimien suomentaminen. Jos sukunimiä ei käytä, kertyy Juho Juhonpoikia paljon ja niiden käsittely hakemistoissa on hankalaa. Yksi vaihtoehto on kirjata syntymä- tai asuinpaikan talo nimi sukunimeksi, ellei muuta merkinnöistä ilmene. Sukunimien kirjoitusasuin nykyaikaistaminen on myös oma linjauksensa. Kirjoittaako Järfvi vai Järvi. Sukunimiä voi siis kirjata, kunhan muistaa, että ne eivät välttämättä olleet todellisessa käytössä. Jos sukunimi on todella merkitty jos 1800-luvulla henkilön tietoihin, voi siitä kirjata maininnan henkilön tietoihin. Jos haluaa, voi talonnimestä johdetun sukunimen laittaa sulku- tai lainausmerkkien sisään.

Itäsuomalaisissa kirkonkirjoissa on yleisesti käytetty sukunimiä, mutta niiden kirjoitusasu poikkeaa nykyisestä. On päätettävä, kirjoittaako Kiljuin vai Kiljunen, Luukkoin vai Luukkonen jne.

Päivämäärät

Pääsääntöisesti ohjelmat ohjaavat päivämäärien kirjoitusasua. Se on normaalisti 5.4.1819, ei siis 05.04.1819 tai 05041819 tai 18190405. Ulkomaisissa ohjelmissa saattaa päivämäärien käsittely olla erilainen ja tuo päiväys tulla tehtäväksi muodossa 4.5.1819 tai 5 APR 1819.

Tapahtumapaikat

Henkilöhistoriaan liittyvät tapahtumapaikat voi kirjata monella tavalla.

1) Tapahtuma-aikaisen seurakuntajaon mukaisesti (esimerkiksi Ikaalinen, joka kuitenkin oli aikoinaan maantieteellisesti hyvinkin suuri alue)

2) Nykyaikaa vastaavan kunta- ja seurakuntajaon mukaisesti (Karvia)

3) Seurakunnan lisäksi alueen, talon ja torpan nimi (Ikaalinen, Karvia, Mattila, Huhtala)

4) Ulkomaista käytäntöä vastaavassa järjestyksessä (Detroit, Wayne County, MI, USA)

Suomalaisen Sukupuun tekijät suosittelevat lisäksi seuraavaa:

- Syntymä- ja kuolinpaikat sekä asuin- ja työpaikat ja muut maalliseen eloon ja oloon liittyvät paikan merkitään todellisen tapahtumapaikan mukaan. Kuntia ei Suomessa ole takavuosina ollut olemassakaan, joten ihan kelvollinen tapa on merkitä nämä paikat esimerkiksi nykyisen kuntajaon mukaisesti. Tarkasti tätä noudattaen tietoihin tulisi päivitystarvetta, kun kuntajako muuttuu. Kuntia nykyisin pääasiassa yhdistyy. Yhdistymistapauksissa paikkatietojen päivittäminen tekisi paikasta epätarkemman. Käytännössä myös ihmisen vielä parin-kolmen sukupolven ajan muistavat hyvin kuntarakenteen ja vanha kunta jä elämään myös taajamina karttoihin. Eli tämä ei ole ylipääsemätön ongelma.

- Seurakunnallisiin tapahtumiin liittyvät paikat on hyvä merkitä sen seurakunnan mukaan, minkä kirkonkirjoista tapahtuma löytyy. Näitä ovat esimerkiksi kaste, konfirmaatio, avioliitto, hautaaminen. Näin merkittäessä syntymä- ja kastepaikka voivat olle erilaiset. Syntymämerkintä osoittaa fyysisen (yleensä äidin) asuinpaikan ja kastepaikka seurakunnan. Sama on kuolinpaikan ja hautapaikan kohdalla. Jos hautapaikkaa ei ole tai se on muussa seurakunnassa, tulisi tieto merkitä huomautuksiin.

- Sodissa kaatuneiden kohdalla on nähtävissä erilaisia käytäntöä. Jotkut merkitsevät kuolinpaikaksi paikan, jossa henkilö kuoli tai katosi. Hautapaikkana voi olla esimerkiksi sankarihauta, vaikka henkilö olisikin kadonnut. Eräässä tapauksessa henkilö on kuollut sotavankeudessa Venäjällä, mutta hautakivi on sekä perhehaudalla että sankarihaudalla.  Myös nämä tapaukset tulisi selventää huomautuksiin kuolinsyyn ja hautaustiedon yhteyteen tai henkilötekstiin. Suomalaisessa Sukupuussa on tavoitteena merkitä kuolinpaikaksi henkilön vakituinen asuinkunta ja kuolinsyyn tai henkilötekstien yhteyteen tarkemmin, että missä kaatui ja onko esimerkiksi kadonnut. Kaatuneista pyritään merkitsemään myös joukko-osasto ja muuta tapahtumaan liityvää tietoa.

Kasteet ja ripit

Tutkijan on valittava, kuinka tarkasti ja monipuolisesti henkilöhistoriaa kerää. Kastetiedot ja kummit on hyvä merkitä muistiin, koska nämäkin osoittavat perheen yhteyksiä lähiympäristöön. Kummien nimien avulla voi löytyä myös hankalasti löydettäviä sukuyhteyksiä.

Ripille pääsyn ikä vaihteli jonkin verran. Useissa tapauksissa se merkitsi, että henkilön tiedot siirrettiin lastenkirjasta perheen yhteyteen. Myös avioliiton solmiminen edellytti ripille pääsyä. Rippitietojen kerääminen on tutkijan valinta. Yksittäisissä tapauksissa ripille päässeiksi on henkilöitä merkitty melko ikääntyneinäkin. Nämäkin tapaukset saattavat sukuhistoriallisesti olla kiinnostavia.

Taito- ja rokotusmerkinnät

Tutkija löytää henkilöistä paljon osaamiseen liittyviä  tietoja. Niiden luotettavuus ja vertailtavuus on kyseenalainen. Joissakin seurakunnissa taitomerkinnät ovat pelkkiä rasteja, joissakin hyvinkin tarkasti arvioituja. Arviointimerkinnät on esitetty rippikirjojen yhteydessä.

Asepalvelus

Asepalvelukseen valinta löytyy arvontamerkinnöistä määrätyllä ajanjaksolla. Jos mies arvottiin asepalvelukseen, tarkoitti se, että henkilö oli pitempään poissa kotiympyröistään. Vanhempia tietoja löytyy erilaista rekistereistä, joista on tarkemmin muualla tällä sivustolla. Näiden tietojen kerääminen ja merkintä on tutkijan harkinnassa.

Rikoskirjan merkinnät ja sairaudet

Erityisesti vanhimpien dokumenttien osalta on kaivettava monenlaisia tietolähteitä. Oikeudenkäyntien pöytäkirjat ovat hyviä dokumentteja. Lähestyttäessä 1900-lukua merkintöjen määrä ja tulkittavuus paranee. Näiden tietojen keräämiseen ja erityisesti julkaisemiseen tulee suhtautua hienotunteisesti.

Muutot

Henkilöt muuttivat työn ja muiden syiden takia ahkerasti. Jo nuorena kotoa muutettiin palvelukseen toiseen taloon oppimaan työntekoa ja itsenäistä elämistä sekä tietenkin etsimään puolisoa. Tämä tarkoittaa, että henkilöiden muuttoja on paljon ja ne on jollakin tavalla hyvä merkitä tutkimustietoihin, kun henkilön kohtalon selvittämiseksi niitä joka tapauksessa on käsiteltävä. Tässä voi käyttää mallina mm. Suomalaisessa sukupuussa käytettyä lyhyttä merkintätapaa. Muuttoja kannattaa merkitä henkilö- ja perheteksteihinkin muiden luettavaksi. Usein muuttotietojen avulla selviää myös tutkimuksen kannalta hyödyllistä tietoa, koska ensimmäiset palveluspaikat olivat usein sukulaisissa.

Tekstien elävöittäminen

Sukututkimustekstiä on helppo elävöittää proosalla. Vaikka tietoja ilmenee taulukoista, voi perheen tietoihin kirjoittaa, että "Mikko Laurinpoika Mattila meni naimisiin Liisa Antintytär Isosuon kanssa. Liisa oli samalta kylältä, 3 kilometrin päässä olleen Isosuon torpan tytär. Mikko jatkoi nuoren vaimonsa kanssa Mattilan torpparina isänsä jälkeen. Mikko kuitenkin kuoli lavantautiin 24-vuotiaana keväällä 1861, vain kuukautta ennen ensimmäisen lapsensa syntymää. Lapsen kummeina olivat Liisan veli Juho, Mikon sisko Matilda ja Isosuon renki Matti Jaakonpoika. Leski meni vielä saman vuoden syksyllä uudelleen naimisiin ja muutti Murtolan kylään. Mattilassa jatkoi isäntänä Mikon pikkuveli Lauri Laurinpoika Mattila."

Epämiellyttävän sävyistä tai liian mielikuvituksellista tekstiä ei kannata kirjoittaa: "Mikko oli sotaväkeen kelpaamaton, kuten suurin osa saman perheen miehistä. Mikko ja Liisa eivät varmastikaan tienneet, mutta, kuten tämä sukututkimus osoittaa, he olivat peräti 3. serkut keskenään. Liisa teki edulliset naimakaupat, koska Mattila oli suuri torppa, jonka Lauri Laurinpoika lunasti myöhemmin perintötaloksi. Jäätyään nuorena leskeksi Liisa joutui kuitenkin lähtemään Mattilasta ja meni Murtolan juopottelusta rangaistun leskitorpparin puolisoksi ja tämän kuuden lapsen äidiksi, kun isännyyden otti Mikon nuorempi veli Lauri. Laurin suorat jälkeläiset edelleenkin taloa isännän ottein isännöivät." Esimerkkiteksti sisältää arvolatausta ja arviointia, johon ei välttämättä ole todellista tietoa taustaksi. 3. serkkujen avioliitossa ei ole mitään erikoista, torpan koko ei välttämättä tarkoita, että se olisi menestynyt ja isännyyden vaihdon kuvioitakaan ei voi rippikirjoista päätellä.

Talojen ja torppien tarinaa voi kirjoittaa ihan erikseen, esimerkiksi isäntäluettelo ja kuvailu voi olla mielenkiiintoisempi talokohtaisesti kuin ripoteltuna perheiden teksteihin.

Lähteet

On tärkeätä alusta saakka jaksaa merkitä huolellisesti ylös lähteet, joista sukutiedot on saatu. Tällä sivustolla on esitetty eräs lähteiden merkitsemistapa. Jos tieto on saatu useista lähteistä, on hyvä merkitä luotettavin, eli alkuperäinen lähde.