Erilaisia ongelmatilanteita

Lähteiden löytämiseen ja tekstin tulkitsemiseen liittyvät ongelmat tekevät sukututkimuksesta hidasta ja toisaalta mielenkiintoista. Se takaa, että sukututkimus ei ole pelkkää tietojen kirjaamista, vaan myös etsimisen tuskaa ja löytämisen riemua voi tuntea. Mitä vanhempi lähde, sen vaativampaa sitä on tulkita. Kirjoituksen selkeys, käsiala ja erilaiset merkinnät vaihtelevat huomattavasti kirjoittajan mukaan. Kirjoitusten tulkintaan harjaantuu kohtuullisen nopeasti sen verran, että pääsee alkuun. Keskustelupalstoilla myös auliisti vastaillaan. Laadi selkeä kysymys ja tee vastaaminen helpoksi, laita linkki sivuun, johon kaipaat apua ja kerro mikä kohta on epäselvä.

Rippikirjojen siirtomerkinnät

Epäselvästä tai puuttuvasta siirtomerkinnästä pääsee joskus eteenpäin vain käymällä tarkasti läpi satoja sivuja. Muutamat vinkit auttavat kohdistamaan etsintää potentiaalisiin kohteisiin.

Muuttokirjoissa ei läheskään aina ole merkitty sivua, mihin saapuja on rippikirjassa merkitty. Jos tiedossa on esimerkiksi samaan seurakuntaan aiemmin muuttanut perheenjäsen tai seurakunnassa asuva isän tai äidin perheenjäsen, voi henkilö löytyä sukulaisten luota. Varsinkin ensimmäinen työpaikka oli piialla tai rengillä usein jossakin tutussa perheessä.

Jos siirtomerkintää ei ole tai se on epäselvä, kannattaa tarkistaa, onko muuttaja palannut kotiin, jonnekin jossa on ollut aiemmin tai samaan paikkaan kuin joku muu samalle sivulle merkitty. Muutto voi liittyä rengin ja piian avioliittoon ja silloin nimiin liittyvät merkinnät voivat selventää asian.

Nimet ja niiden muutokset

Itäosissa Suomea on periytyvä sukunimi ollut käytössä jo 1500-luvulta asti. Länsi-Suomessa etunimen lisäksi käytössä oli patronyymi (Juho Tuomaanpoika) tai aviottomilla lapsilla matronyymi (Tuomas Liisanpoika). Sukunimenä oli talon nimi, jos sitäkään ja sukunimi vaihtui kun asuinpaikka (talon nimi) vaihtui. Vasta vuodesta 1921 alkaen jokaisella on lain mukaan oltava sukunimi. Rippikirjamerkintöjen perusteella ei useinkaan voida varmasti tietää, käyttikö henkilö ja mitä sukunimeä. Tarkennus voi löytyä jostakin asiakirjasta tai esim. lapsen syntymän yhteydestä syntyneiden kirjasta tai muuttomerkinnästä muuttaneiden luettelossa.

Henkilöiden sukunimien muutokset eivät ole johdonmukaisia. Osa perheen lapsista saattoi muuttaa sukunimeä samaan aikaan vanhempiensa kanssa, osa ei. Ne, jotka olivat muuttaneet pois kotoa ennen vanhempien nimenmuutosta, jatkoivat vanhalla nimellä. Nimiä on saatettu vaihtaa muutoinkin talosta toiseen toiseen siirtymisen yhteydessä tai jättää vaihtamatta. Nimiä vaihtoivat paitsi asukkaat, myös talot, kun niitä lohkottiin. Joskus perhe on siis tunnistettavissa vain etunimien ja syntymäaikojen perusteella.

Myös etunimien muutokset ovat tavallisia. Ruotsinkielisten rippikirjojen aikaan niihin ei kirjoitettu suomenkielisiä nimiä, vaan kirjoittaja muutti nimen vastaavaksi ruotsinkieliseksi. Nimet myös muuttuivat ja lyhenivät usein myöhemmissä rippikirjoissa. Kastenimi saattoi lyhentyä, toinen nimi tulla etunimeksi tai nimi vaihtua kokonaan.

Kadonnut henkilö

Henkilö voi yksinkertaisesti kadota rippikirjoista. Kokonaan henkilö voi jäädä kateisiin, jos papilta on jäänyt päivittämättä tietoja tai jos sivuja tai kokonaisia kirjoja on tuhoutunut. Katoamisen taustalla voi olla myös muutto ulkomaille. Joskus kadonnut henkilö voi kuitenkin yllättäen löytyä saman rippikirjan toiselta sivulta, myöhemmästä rippikirjasta, vanhempana tai kummina syntyneiden kirjasta, kuolleiden kirjasta tai mistä tahansa. Jos löytyvän henkilön kohdalla ketju ei ole aukoton, on sen luotettavuus arvioitava erikseen. Eräs tapa on selvittää, kuka muu löytyvä henkilö voisi olla. Saman nimisiä henkilöitä on voinut syntyä samana päivänä syntyä saman nimisille vanhemmille muuallakin, sillä nimikirjo ei ollut ennen kovin laaja.

Kummeista voi saada vihjeitä. He olivat perheen lähipiiristä. Selvittämällä kummien liikkeitä voi kadonnut henkilö löytyä.

Henkilön tietoja saattaa löytyä naapuriseurakunnan kirjoista, esimerkiksi kastetuista ulkoseurakuntalaisista. Perheen on voinut olla huomattavasti helpompi matkustaa kastamaan lapsi naapuriseurakunnassa matkaolosuhteiden, väliaikaisen asuinpaikan tai työn johdosta.

Kokonainen kylä tai seurakunta saattaa vaikuttaa kadonneelta. Seurakuntia on lohkottu osiin ja rajoja muuteltu. Perhe saattaa ola siirtynyt naapuriseurakunnan kirjoihin vaikka varsinaista muuttomerkintää ei olisikaan. Tutkittavan seurakunnan osalta kannattaa selvittää sen historiaa, sillä muutoksista löytyy yleensä hyvin tietoja.

Ulkomaille muuttaneiden löytäminen on oma aiheensa, josta muualla tällä sivustolla on kerrottu lisää.

Rekistereistä ei löydy henkilöä

Rekistereissä on virheitä, jotka ovat tulleet nimiä luettaessa, kirjoitettaessa ja lausuttuja nimiä kirjoitettaessa. Saattaa vaikuttaa että henkilöä ei rekisteristä löydy, mutta kannattaa koettaa erilaisia kirjoitustapoja; Sundquist, Sundqvist, Sundkvist. Oma lukunsa ovat ulkomaalaiset rekisterit, joissa kirjoittajalla ei ole ollut käsitystä, mikä olisi nimen todennäköinen kirjoitusasu ja nimi voi olla kirjattu miten tahansa. Joissakin rekistereissä on mahdollisuus käyttää sumeaa hakua, jolloin hakutuloksiin nousevat myös samantapaiset nimet tai nimeä voi hakea nimen alkuosalla.

Lapsen vanhemmat

Lapsen isän ja äidin voi selvittää parhaiten syntyneiden kirjasta, mutta myös rippikirja on hyvä lähde. Rippikirjassa täytyy vain huomioida mahdolliset kuolemat ja uudet avioliitot eikä suoraan merkitä lasta perheen vanhemmille. Joskus lasten nimen yhteyteen on merkitty tarkennusta esim. "edellisestä avioliitosta". Jos rippikirjan sivu on täynnä, on perheiden kokoonpano joskus työläs selvittää; täytyy tulkita reunamerkintöjä ja seuraavan rippikirjan merkintöjä, jotta sukulaisuussuhteet saa luotettavasti selville. Myös poissulkevaa selvitystapaa täytyy usein käyttää. Silloin asia selvitetään tutkimalla vaihtoehtoja ja sulkemalla pois ne, jotka eivät tule kysymykseen. Missään tapauksessa vanhemmiksi ei kannata merkitä automaattisesti rippikirjassa näkyviä, erityisesti ellei käytä juuri sitä sivua, johon syntynyt lapsi on merkitty ensimmäisen kerran.

Lapsi on usein merkitty äpäräksi, jos hän on syntynyt ennen avioliiton solmimista. Myöhemmissä rippikirjoissa lapsi saattaa olla merkitty patronyymillä, mutta näiden tilanteiden käsittelyyn liittyy aina sukututkijan tulkintaa ja mahdollisesti muoden asiakirjojen, kuten oikeudenkäyntien pöytäkirjojen tutkimista.