Ohjeita sukututkimuksen aloittamiseen

"Sukututkimuksen aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä, mutta päivä päivältä se on myöhäisempää."

Tämä sivusto on tarkoitettu erityisesti sellaisille, jotka vasta kiinnostuvat sukututkimuksesta. Harrastuksena sukututkimus on voimakkaasti kasvamassa, koska internet ja tietokoneohjelmat tekevät siitä paljon helpompaa, joutuisampaa ja erityisesti halvempaa, kuin aikana, jolloin kaikki tieto piti käydä noutamassa tai tilata arkistoista. Vaikka ei olisi opiskellut tai opiskeluaikana ollut kovinkaan kiinnostunut historiasta tai ruotsinkielestä, voi tutkimisen nykyään aloittaa helposti ja päästä hyvällä onnella melko nopeasti jopa satoja vuosia taaksepäin omissa esipolvissaan.

Sukututkimus vie aikaa. Tutkimus voi kestää useita vuosia, ennen kuin tuloksena on kattava ja yksityiskohtainen sekä ennen kaikkea luotettava tulos. Valitettavasti moni tutkimus on päättynyt ennen tulosten julkaisemista tai jäänyt muuten kesken ja ylläpitämättä. Keskeneräisiä ja epäluotettavia tutkimuksia on internetissä paljon. Kannattaa siis aloittaa, kun on vielä voimia jatkaa sitä pitkään ja huolehtia siitä, että työ ei mene hukkaan, vaan jatkaja löytyy.

Kunhan sukututkimuksessa pääsee alkuun, löytyy lähipiiristä tietoa nopeasti. Melko varmaa on, että jonkin ajan kuluttua palaat selvittämään samoja asioita uudelleen, koska tiedon lisäännyttyä huomaat alkuinnostuksessa tehneesi virheitä; olet jättänyt asioita ja lähteitä merkitsemättä, tulkinnut vanhoja käsialoja väärin, tehnyt kirjoitusvirheitä, käyttänyt epäluotettavaa lähdettä jne. Tämän välttämiseksi kannattaa alussa edetä harkitusti, hyödyntää oppaita, kursseja tai kokeneempien neuvoja ja siitäkin huolimatta olla valmis korjaamaan tietoja myöhemmin.

Heti alussa tulee selvittää itselleen myös sukututkimuksen käytänteet. Näin osaa noudattaa tietosuojasta ja muista henkilöiden yksityisyyttä koskevista asioista olevia lakeja ja ohjeita. Lakien lisäksi on olemassa ns. vakiintuneita menettelyjä ja kun nämä yhdistetään, muodostuvat sukututkimuksen käytänteet. Ne on sovittu keskeisten asiaan liittyvien tahojen kesken; mukana ovat olleet tietosuojavaltuutettu ja merkittävimmät valtakunnalliset yhdistykset.

Niin ja ennen kuin säntäät kirjaamaan tietojasi ensimmäiseen vastaan tulleeseen tietokantaan - malta vielä hetki ja lue edes nämä ohjeet, jos kurssille et hakeudu. Niin ja muista käydä välillä vaikka kävelylenkillä. Eikä tee kenellekään hyvää istua koneen ääressä tuntikausia aamuyöhön. Eivät ne menneet esipolvet sieltä mihinkään karkaa, mutta virkeänä ja levänneenä teet vähemmän virheitä ja jaksat paremmin.

Tutkimuslinja

Ensimmäinen asia ei ole tietokoneohjelma. Alussa pitää päättää, mitä haluat selvittää ja mitä sukulinjaa lähteä tutkimaan. Yleinen tapa on tutkia aluksi mieslinja, poika - isä - isoisä - iso-isoisä jne, koska siinä saattaa sukunimistä olla ainakin jonkin verran apua. Tätä sanotaan patriarkaaliseksi linjaksi. Tätä linjaa lähellä on mieheltä miehelle periytyvän suku- tai arvonimen taustan selvittäminen, josta käytetään nimitysta agnaattinen sukututkimus. Vastaava linja äidin puolelta on naislinja, jota sanotaan matriarkaaliseksi linjaksi. Jos tutkitaan sukua sekä isän, että äidin puolelta, sanotaan tätä bilateraaliseksi sukututkimukseksi. Joidenkin sukututkijoiden mielenkiinnon kohteena on julkisuuden henkilö, talon aikaisemmat omistajat tai muu kohde, joka ei ole tutkijalle itselleen sukua. Tällaiselle sukututkimukselle ei tiettävästi ole erityistä nimitystä ja kannattaa harkita, onko siinä muutenkaan mitään mieltä, ellei tee sitä tieteen vuoksi tai muiden henkilöiden pyynnöstä.

Menneisyyteen suuntaavan tutkimuksen yleisnimi on esipolvitutkimus. Kun valittua haaraa on päässyt niin kauaksi kun pystyy, voi palata takaisin ja kerätä serkkuja mukaan niin paljon kuin löytyy. Jostakin kantahenkilöstä alaspäin palaava tutkimus on jälkipolvitutkimusta.

Tämän jälkeen sukututkimus laajeneekin pian jo kaiken kattavaksi. Tavallisesti sukuun liittyvistä puolisoista kirjataan vanhemmat, mutta mikä estää laajentamasta tutkimusta heidänkin taustoihinsa, vaikka he eivät olisikaan omia sukulaisia, voivat tiedot kiinnostaa serkkuja ja muita tuloksiin tutustuvia. Näin kokoon saattaa kertyä jopa kymmeniä tuhansia nimiä, joista kokonaisuuden ja sukulaisuuksia hahmottaminen alkaa olla hankalaa.

Jälkipolvitutkimukselle valitaan yleensä kantahenkilö, joka jälkeläiset selvitetään ja mahdollisesti jälkeläisten ympärille kootaan sukuseura. Kantahenkilön valitsemiseksi ei ole olemassa mitään sääntöjä, mutta usein valitaan esimerkiksi henkilö, jonka tiedetään ensimmäisenä muuttaneen alueelle, jossa jälkeläiset ovat vahvasti myöhemmin vahvasti vaikuttaneet. Kantahenkilöksi sopii myös esimerkiksi ensimmäisenä määrättyä taloa asunut tai sukunimeä käyttänyt henkilö. Joskus kantahenkilöksi valitaan myös joku merkkihenkilö; kirkon tai oikeuslaitoksen piirissä toiminut, aatelinen tai vastaava, joista usein on myös jonkinlaista henkilöhistoriaa käytettävissä. Patriarkaalisen sukututkimuksen tekijä valinnee kantaisäksi etäisimmän isälinjan esi-isänsä ja matriarkaalisen tutkimuksen tekijä valitsee etäisimmän esiäitinsä äitilinjasta.

Tutkittavat tiedot

Alussa kannattaa hetki pohtia ja vaikka kirjata muistiin oman tutkimusprojektin motiiveja ja tavoitteita. Kiinnostaako omat esipolvet yleensä, mistä ovat tulleet vai kiinnostaako oman nimen tausta. Kiinnostuksen kohteena voi olla melkein mikä tahansa seikka esipolvien tiedoissa. Tutkimusta on tehty myös esipolvien eliniän ja kuolinsyiden selvittämiseksi. Myöhemmin voit verrata tavoitteita siihen mitä olet saavuttanut.

Kovin yleistä on aloittaa tutkimus summamutikassa ja kirjata kaikki käsiin saatavat tieto, oli se todellista tai ei. Näin on mahdollista päästä nopeasti Aatamiin ja Eevaan tai muinaisiin kuninkaisiin ja saagoihin saakka. Sellaisiakin selvityksiä todella internetistä löytyy. Näillä ei ole edes viihdearvoa. Asiaan käytetyn ajan olisi voinut käyttää paljon hyödyllisemminkin.

Vaikka motiivi on selvä alussa, saattaa se myöhemmin muuttua. Esimerkiksi mielenkiintoinen rikollinen esipolvissa voi johtaa siihen että pyrkii keräämään kaikenlaista häneen liittyvää tietoa. Tai ulkomailta muuttanut esivnhempi saa kiinnostuksen kohdistumaan ulkomaille. Näitä tilanteita varten lähdetiedot kannattaa kirjata muistiin niin, että henkilön tietoihin on mahdollista palata myöhemmin.

Ohjelma

Ennen tietokoneaikaa tutkijoiden oli pärjättävä pahvikortistoilla. Nyt tietokone on verraton työkalu jo muutaman henkilön kortiston hoitamisessa. Tekstinkäsittely- tai taulukkolaskentaohjelmaan on moni aloittanut tietojen kirjaamisen, mutta kovin pitkälle ei näillä pääse. Ilman varsinaista ohjelmaa aloittaminen on sikäli hyödyllistä, että sen jälkeen osaa vaatia ohjelmalta sopivia ominaisuuksia.

Varsinaiset sukututkimusohjelmistot hoitavat paljon rutiinitarkastuksia virheiden varalta sekä ohjaavat tiedon keräämisessä ja käsittelyssa tehokkaasti. Standardia ohjelmille ei ole, joten jokainen on hieman erilainen ja niissä painottuvat ohjelman tekijöitä kiinnostaneet asiat. Useimmat ohjelmat kun ovat lähtöisin harrastajien aluksi omiin tarkoituksiinsa tekemistä sovelluksista. Sukuohjelmistojen väliseen tiedonsiirtoon on laadittu eräänlainen standardi, gedcom, mutta ohjelmistoissa on paljon ominaisuuksia joita se ei tue. Sukututkijoiden välisessä tiedonvaihdossa tai ohjelmistosta toiseen siirryttäessä gedcomista voi kuitenkin olla paljon hyötyä ja ohjelmaa valittaessa sen käyttömahdollisuus kannattaa selvittää. Ohjelmien tekemä gedcom tukee valitettavasti usein vain saman ohjelman versioiden välistä tiedonsiirtoa.

(Seuraavat ovat vain kirjoittajan mielipiteitä.) Internetissä oleviin tietokantoihin perustuvia ilmaisohjelmia ei kannata käyttää, jos aikoo tehdä vakavissaan sukututkimusta - eikä muutenkaan. Tietokanta kannattaa pitää omassa hallinnassa. Ulkomaisten palvelimien turvallisuuteen ei voi luottaa. Näiden ohjelmien käyttäjäksi rekisteröitymisestä seuraa joskus myös melkoinen riesa roskaposteista. Harmillisinta ilmaisohjelmissa on kuitenkin se, että myöhemmin kun haluat lisäominaisuuksia, esimerkiksi käsitellä valokuvia, gedcom-siirtoa, tulosteita, virheraportteja yms. joudut hankkimaan kaupallisen lisenssin. Siksi ohjelmasta luopuminenkin voi olla hankalaa. Osa ohjelmista tekee väkisin osasta tiedoista julkisia. Ja huom. Kun luovut ohjelman käytöstä, et kuitenkaan voi olla varma, että pystyt poistamaan tietokannan kokonaan, delete mahdollisesti vain poistaa sen näkyvistä.

Ohjelmista löytyy tietoja tältä sivustolta kohdasta Ohjelmistot ja sen alavalikoista.

Tiedon kerääminen

Aloita sukutiedon kerääminen lähipiiristä. Kirjaa tiedot ja lähteet huolellisesti ja tarkista muistinvaraiset tiedot luotettavista lähteistä! Kirjaa ylös nimet, syntymät, vihkimiset, kuolinajat, hautaustiedot, asuinpaikat, ammatit ja mahdollista elämäntarinaa. Katso tietoja perheesi virallisista ja epävirallisista asiakirjoista; virkatodistuksista, kauppakirjoista, sotilaspasseista, rippitodistuksista, vihkitodistuksista, hautajaiskutsuista, neuvolakorteista, valokuvista, perheraamatusta, kirjeistä jne. Huomioi, että esimerkiksi perunkirjoitusta varten annettua virkatodistusta, kirjaimellisesti lakia tulkiten, ei saa käyttää sukututkimustarkoitukseen.

Kirjaa huolellisesti ylös, mitä lähteitä olet käyttänyt. Näin voit myöhemmin tarkistaa asioita, kun ennemmin tai myöhemmin löydät kirjausvirheitä tai ristiriitaisia tietoja muista lähteistä. Ristiriitaisia tietoja esiintyy varsin paljon eri sukututkimusten ja muiden lähteiden välillä, erityisesti kaukaisimmissa esipolvissa. Joissakin tilanteissa tutkija kokee, että näyttö esivanhemmista on riittävä ja kirjaa tiedon varmana. Joku toinen voi päätyä toiseen henkilöön lähes samoilla perusteilla. Jotkut sukututkijat käyttävät kolmen tiedon sääntöä; vähintään kolme asiaa täytyy täsmätä ja yhtään ei saa olla ristiriidassa, jotta henkilö hyväksytään tunnistetuksi. Epävarmoja tietoja voi merkitä, mutta silloin epävarmuudesta on tehtävä tietokantaan merkintä. Kirjaajille vuosikymmeniä- tai satoja sitten tapahtuneet pienet nimi- ja päivämäärävirheet eivät ole ristiriitoja, jos ne muuten voidaan todentaa virheiksi.

Tietojen keräämisessä huomioitavaa

Terveystietoja, rikostietoja, henkilötunnuksia ja muita ns. arkaluontoisia henkilökohtaisia tietoja ei tule kerätä. Joissakin tapauksissa tällaisellakin yksittäisellä  tiedolla voi kuitenkin olla sellaista merkitystä, että kirjaaminen ja julkaiseminen on perusteltua. Esimerkiksi sokeus tai muu elämään ja ammatinvalintaan merkittävästi vaikuttanut asia voi olla muutenkin yleisesti tiedossa. Kauan sitten eläneistä ihmisistä saattaa tietoja löytyä murusina oikeudenkäyntien pöytäkirjoista eikä tiedoilla ole enää kenellekään sellaista henkilökohtaista merkitystä kuin tuoreemmilla. Tunnettujen puukkojunkkareiden, kapinallisten tai tunnettujen rikollisten liittyminen tutkimukseen saattaa jopa tuoda sukututkimukseen uudenlaista väriä. Jos esi-isä on mestattu ja teilattu, voi nykypolvi samalla oppia uutta menneiden aikojen oikeuslaitoksesta.

Toisten tutkijoiden tekemiin tutkimuksiin tulee myös suhtautua varauksella. Joissakin tapauksissa kauan sitten tehty virhe on periytynyt tutkimuksesta toiseen. Mitä hankalammin tarkistettavassa tiedossa virhe on, sitä varmemmin se leviää. Tietoja kopioitaessakaan virheet eivät yleensä ainakaan vähene.

Itsestään selvää on, että sukututkimustulosten hienosäätöä ja täydentämistä omasta mielikuvituksestaan sukututkija ei koskaan tee, mutta sitäkin valitettavan yleisesti näkee. Jos sukuun kuuluvasta henkilöstä kerrotaan tarinaa, hyvässä tai huonommassa asiassa, voi sen kirjata, mutta samalla tulee todeta, että kyseessä on perimätieto.

Varaudu siihen, että kaikissa aineistoissa on virheitä ja itse teet niitä lisää kirjatessasi tietoja muistiin.

Toisten tekemien tutkimusten hyödyntäminen

Esimerkiksi internetin keskustelupalstoilta löytyviä tietoja saa sukututkimuksessa vapaasti hyödyntää. Silloin kannattaa kylläkin olla erityisen huolellinen tietojen luotettavuuden arvioimisessa.

Sukututkijan työ saattaa kuulua tekijänoikeuksien piiriin. Tavallista luetteloa, jossa ei ole varsinaista luovaa työpanosta, koskee ns. luettelosuoja (Tekijänoikeuslaki 49§). Luettelosuoja piteni 15 vuoteen EU:n lainsäädännön myötä. Aiemmin suoja oli 10 vuotta. Luettelosuoja koskee tapauksia, joissa yhdisteltynä on suuri määrä tietoja ja sen kokoaminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta. Luettelosta voi sen sisällön laadullisesti tai määrällisesti arvioiden epäolennaista osaa kuitenkin käyttää vapaasti.

Tekijänoikeuden piiriin kuuluu teksti, jossa kuvaillaan tai analysoidaan erilaisia tapahtumia. Jos tutkija on siis kerännyt tietoa useista eri rekistereistä ja kirjannut niitä kertomusmuotoon, on työn tulos tekijänoikeuden suojaama. Tekijänoikeudet koskevat myös valokuvia. Jos saa tekijältä luvan, voi aineistoja käyttää luvan mukaisesti. Isoissa lainauksissa käyttöoikeudesta kannattaa sopia kirjallisesti.

Erikoistapaukset

Sukututkimuksen laajetessa tulee vastaan monia erikoistapauksia, joista eri ohjelmat selviytyvät eri tavoin. Adoptiot, sisarpuolet, katoamiset, kuolleeksi julistamiset, esipolvikato, nimien muutokset ja vastaavat tilanteet on huomioitava.

Kirkonkirjoissa lapsi on usein merkitty avioliiton ulkopuolella syntyneeksi (oäkta tai äpärä), vaikka syntymä olisi ollut muutama päivä ennen häitä tai vanhemmat asuneet yhdessä. Avoliittoa ei vuosisatoja  ja -kymmeniäkään sitten tunnettu. Voit itse harkita, kuinka tapauksia käsittelet. Lähteistäkin voi olla apua. Lapselle voi jossakin vaiheessa olla kirjattu myöhemmin isän patronyymi tai muuta vinkkiä. Oikeudenkäynneistä voi löytyä asiaa koskevia päätöksiä. Tässäkin on tärkeätä dokumentoida asia ja käsittelytapa niin, että se selviää jälkeenpäinkin.

Avioliittoja, uusperheitä ja muita vastaavia tilanteita on nykyään enemmän kuin ennen. Käsiteltäväksi voi tulla myös samaa sukupuolta olevien vahvistettuja liittoja. Sukututkimusohjelmat pääasiassa tukevat jo näitä tapauksia. Ulkomaiset ohjelmat eivät kuitenkaan sovellu kaikkiin Suomessa yleisiin tapauksiin.

Tulosten julkaiseminen

Erityisesti tulosten julkaisemisessa on huomioitava henkilöiden yksityisyydensuoja. Henkilötietolain 18 §:n 1 momentin mukaan saa sukututkimusrekisteriin kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot. Lain esitöiden mukaan yksilöintitiedoilla tarkoitetaan nimeä, syntymäaikaa ja -paikkaa, vihkimisaikaa, kuolinaikaa ja -paikkaa sekä arvoa ja ammattia.

Tuloksia voi julkaista yleisen käsityksen mukaan varsin vapaasti yli 100 vuotta sitten syntyneistä henkilöistä. Myös kuolleet henkilöt ovat yksityisyydensuojan piirissä 50 vuotta kuoleman jälkeen. Väestötietolaki (kumottu) 33 a § määritteli, että  "Väestötietojärjestelmässä olevat henkilötiedot tulevat julkisiksi, kun henkilön kuolemasta on kulunut 25 vuotta."

Kumotun lain korvasi Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 21.8.2009/661 jonka 45 §:n mukaan  "Väestötietojärjestelmään rekisteröityä henkilöä välittömästi koskevia järjestelmään talletettuja henkilötietoja tämän tai muun lain nojalla koskevat luovutusrajoitukset päättyvät, kun henkilön kuolemasta on kulunut 50 vuotta tai, jollei tästä ole tietoa, viimeistään silloin kun hänen henkilötietojaan koskevan viimeisen merkinnän tekemisestä järjestelmään on kulunut 100 vuotta."

Henkilön itse antamalla luvalla voi tietenkin julkaista tietoja kenestä tahansa. Jokainen voi kieltää omiensa ja alaikäisten lastensa tietojen julkaisemisen, muuten muiden tietojen julkaisemiseen ei voi vaikuttaa.  Julkisuuden henkilöiden tietojen julkaiseminen on hieman vapaampaa, kuin tavallisten kansalaisten.

Perinteinen julkaisemisväline on ollut sukukirja. Kirjalla on yksi ylivoimainen heikkous. Se on hankala päivittää. Toisaalta päivitysten julkaiseminen on nopeaa, kun useat ohjelmistot tukevat kirjamuotoista tulostusta.

Internet-julkaiseminen on nouseva trendi. HuMo-gen on siihen toistaiseksi paras väline, mutta ei kaikkein yksinkertaisin ottaa käyttöön, joskin varsinainen käyttäminen on helppoa. Kohtuullisen tuloksen saa yksinkertaisesti siirtämällä tutkimusohjelman tuloste tavalla tai toisella www-sivulle.

Tulosten julkaisemiseen on tarjolla apua. Ota yhteyttä tämän sivuston ylläpitoon!