Valokuvien käsittelystä lyhyesti

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Ota vanha kenkälaatikko esiin ja pelasta vanhat valokuvat! Kirkonkirjojen tiedot säilyvät sellaisenaan, mutta kuviin liittyvä tieto katoaa nopeasti. Seuraavassa joitakin ohjeita erityisesti vanhojen kuvien käsittelyyn liittyen. Ohjeet voivat tuntua työläiltä, mutta muista että hallussasi olevat valokuvat voivat olla ainutkertaisia. Olet siis osaltasi vastuussa niiden säilymisestä jälkipolville. Ottaisit ehkä vastaan esipolviesi huolellisesti käsittelemiä valokuvia yli sadan vuoden takaa. Vastaavasti joku voi olla kiinnostunut joskus juuri käsissäsi olevista kuvistasi.

Valokuvaamisen historiaa

Valokuvaamisen perusidea keksittiin jo 1700-luvulla. Ensimmäisiä valokuvia on 1800-luvun alkupuolelta. Suomen ensimmäinen valokuva otettiin 1842 Turussa. 1860-luvulla Suomessa oli jo valokuvaajia ja silloin yleistyi käyntikorttimuotokuva, joka tapa säilyi pitkälle 1900-luvulle. Näitä kuvia löytyy esimerkiksi mm. siirtolaisten ottamina lähtö- tai saapumiskuvina.

  Esimerkki käyntikorttikuvasta

1870-luvun lopulla alettiin Turun Rangaistusvankilassa (Kakola) kuvata vankeja. Valokuvisto on julkaistu SSHY:n sivulla kokoelma.

  Kuva Turun keskusvankilan kokoelmasta (SSHY)

Siispä hyvällä onnella löydät esivanhemmistasi otettuja valokuvia jo pitkältä 1800-luvun puolelta. Todennäköisimmin, jos ovat olleet merkkihenkilöitä, rikollisia, amerikanmatkaajia tai jos heidän lähipiirissään on ollut valokuvaamisesta kiinnostunut henkilö.

Valokuvien tunnistaminen ja arkistointi

Tunnista tai tunnistuta kuvien henkilöt ja tilanteet luotettavalla tavalla. Kysy kuvan tietoja useammalta henkilöltä, jos mahdollista. Kirjaa muistiin kuvaan liittyvä tarina, paikka ja tapahtuma, joka valokuvalla on ikuistettu. Huomioi myös kuvan taustalla olevat asiat. Jos kuvan taustalla näkyy rakennus tai auto, kirjaa siitä tietoja. Jos mahdollista, kirjaa muistiin myös kuvaaja.

Tee laadukkaalla skannerilla valokuvista sähköiset toisinnot, ns. master-kopioit ja niistä varmuuskopiot. Arkistoi alkuperäiset kuvat luotettavalla tavalla. Tämä tarkoittaa, että kuvat suojataan kosteudelta, lämpötilavaihteluilta ja mahdollisilta haitallisilta aineilta jne. Valokuvataiteenmuseo on julkaissut kuvien säilyttämisestä hyvät ohjeet. Hyvä vaihtoehto voi olla kuvien luovuttaminen asiantuntevaan arkistoon tai museoon. Tosin nämä vastaanottavat mieluiten tunnistettuja ja lajiteltuja valokuvakokoelmia.

Tekijänoikeudet ja julkinen esittäminen

Yksityisiin tarkoituksiin ja aivan lähipiirille saat esittää ja käyttää valokuvia vapaasti. Esimerkiksi lehtileikkeistä saa vapaasti tehdä yksityisen kokoelman. Julkiseen esittämiseen tarvitaan mahdollisesti lupa tekijänoikeuden haltijalta ja henkilöitä, joita kuva esittää. Lupa tarvitaan, vaikka kuvia esittäisi ja jakaisi ilmaiseksi. Esimerkiksi laaja yhdistys tai Facebook-ryhmä (vaikka olisikin suljettu) ei ole lähipiiriä. Kaikki mitä julkaiset Facebook-ryhmässä, on julkista.

Myös itseä esittävään kuvaan voi liittyä tekijänoikeuksia. Vaikka valokuvaaja on pidättänyt itselleen oikeuden valokuvaan (teokseen), sinulla on oikeus antaa lupa kuvan julkaisemiseen sanomalehdessä, aikakauskirjassa tai elämäkerrallisessa kirjoituksessa, ellei valokuvaaja erikseen ole sitä kieltänyt tai vaatinut siihen pyydettäväksi lupaa.

Valokuva on henkilötieto. Joukko valokuvia muodostaa siis henkilörekisterin, jota säätelee laki. Yksityisessä albumissa tai omalla tietokoneella kuva säilyy yksityisenä. Vanhat luokka- ja armeijakuvat eivät kuulu lain piiriin, jos kuvan henkilöitä ei ole nimetty. Vaikka kuvista jokainen tunnistaa itsensä ja tuttavansa, ei tällä ole merkitystä.

Tarkemmin tekijänoikeudesta

Jotta tekijänoikeutta sovelletaan, täytyy ns. teoskynnys ylittyä. Tämän vuoksi esimerkiksi passikuvaa tai valvontakameran ottamaa kuvaa ei tekijänoikeus suojaa. Näitä kuvia edelleen muokaten voi syntyä teos, jota tekijänoikeus suojaa. Kuvan kohdetta suojaa henkilötietosuoja. Ja tietenkään mitään kuvaa ei saa julkaista toista henkilöä halventavassa tarkoituksessa.

Jos teos on julkaistu ilman tekijän nimeä, yleisesti tunnettua salanimeä tai nimimerkkiä, on tekijänoikeus voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos julkistettiin.

Julkistamattoman teoksen, jonka tekijää ei tunneta, tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos luotiin. Jos tekijä myöhemmin löytyy, saattaa kysymykseen tulla tekijänoikeus, joka on korvattava jälkikäteen.

Kun tekijä on ilmoitettu, on teossuoja 70 v tekijänoikeuden haltijan kuolemasta, käytännössä siis perikunnalla tai taholla, jolle se muuten on luovutettu.

Digitoimalla alkuperäisen valokuvan, ei saa valokuvaan tekijänoikeutta, mutta teoskynnyksen ylittävä uusi teos saa tekijänoikeussuojan.

Teoksen moraalinen ”isyysoikeus” ei vanhene, eli hyvän käytännön mukaista on ilmoittaa tekijä myös hyvin vanhoista teoksista.

Eräs tekijänoikeuksien erikoistapaus on luettelosuoja, joka antaa 15 vuoden suojan luetteloille, jotka eivät ylitä teoskynnystä, mutta joiden kokoamiseen on tehty merkittävästi työtä. Tällaisia ovat esimerkiksi kirkonkirjoista tietoja kirjaamalla tehdyt sukukirjat, joissa ei ole kuvailevaa tekstiä tai muuta teoskynnyksen ylittävää luovaa panosta.

Lait, viranomaisten päätökset, tiedotteet jne eivät omaa tekijänoikeussuojaa.

Kuvankäsittelylaitteet

Jos muokkaa kuvia, älä muokkaa sähköisiä mastereita, vaan niistä edelleen tehtyjä työkopioita. Muokkaamisen aikana talleta kuvasta eri vaiheissa työkopioita, jotta tarvittaessa voit palata aikaisempaan versioon.

Kuvankäsittelyssä skanneri on tärkeämpi kuin tulostin. Huonoa skannausta hyväkään tulostin ei pelasta. Lisäksi tarpeen on laadukas näyttö, jonka koko riittää tarkastelemaan kuvaa riittävän suurena ja värien toisto on luonnollinen. Laitekohtaisia suosituksia tässä ei anneta, sillä asiantunteva myyjä auttaa juuri niissä tarpeissa, joita asiakkaalla on. Valokuvaamalla valokuvaa ei yleensä kannata amatöörien välinein toisintaa.

Kuvankäsittelyohjelmat

Kuvien käsittelyyn liittyy kaksi ohjelmaa, arkistointiohjelma ja käsittelyohjelma, jotka voivat olla yhdessä. Valokuvakokoelma on hyvä järjestää niin että niistä on kuvia kohtuudella löydettävissä. Lajitteluperuste voi olla aika, kohde tai kuvatyyppi. Parhaat arkistointimenetelmät sallivat moniulotteisen indeksoinnin ja tietojen (ns. metatiedot) kirjoittamisen kuvatiedoston yhteyteen. Eräs mahdollisuus on koota kuvista numerot tai pikkukuvat ja kirjoittaa tunnistetiedot erilliseen tiedostoon. Tämä on hankalaa, jos kuvia on satoja tai tuhansia. Arkistointiin soveltuvia tietokoneohjelmia on paljon; ilmaisia mm. Picasa, XnView ja PhotoScape, maksullisia esim. PhotoManager.

Kuvankäsittelyyn on varsin hyviä ilmaisia ja eri hintaisia ammattilaistasoisia vaihtoehtoja. Ilmaisia ovat esim. GIMP ja Paint.NET, maksullisia Photoshop, Adobe, PaintShopPro.

Kuvaformaatit

Kuvien käsitelijän on hyvä tuntea tärkeimmät kuvaformaatit ja niiden vaikutuksen kuvan laatuun ja tiedoston kokoon.

• bmp ja tif = pakkaamaton, raskas, vie muistia, ei sovellu www-julkaisuun
• jpg = pakattu häviöllisesti pieneen tilaan, soveltuu www-julkaisuun, 24 bit = 16,8 milj väriä
• gif = 8 bit = 256 väriä, häviöttömästi pakattu, sopii kaavioihin, tukee animaatioita
• png = 48 bit, häviöttömästi pakattu
• raw = häviötön, epästandardi (vastaa noin bmp-formaattia)

Arkistokuvan skannausasetukset

• Skannaa kuva suurimmalla tarkkuudella, min. 600 dpi, mieluummin enemmän, sillä levytila on nykyään edullista.
• Käytä tallennusformaattia tif tai bmp tai korkeatasoisin vaihtoehto jpg:stä.
• Skannaa koko kuva-alue, myös reunat. Koeta välttää, että kuvaan tulisi sävyeroja taitosten takia yms. Laita skannauksen ajaksi paino kuvan päälle.
• Nimeä kuva niin että se on helppo löytää tai numeroi kuvat ja tee erillinen luettelo.
• Säilytä yhteys alkuperäiseen kuvaan merkitsemällä kuvan arkistotunnus sähköisen kopion tietoihin.
• Säilytä alkuperäinen kuva!

Kuvan käsittely

Muistutus: Käsittele sähköisestä tiedostosta tehtyä kopiota, älä masteria.

Jos muutat kuvan kokoa, parhaan tuloksen saat muuttamalla kokoa niin, että ohjelma pystyy muodostamaan hyvälaatuisen pienennyksen.

• Muuta vaaka- ja pystysuunnassa saman verran eli säilytä kuvasuhde
• Muuta kokoa suhteessa 2400/1200/600/300 dpi = 100 % / 50 % / 25 % / 12,5 %
• Muuta kerralla, palaa tarvittaessa alkuperäiseen ja muuta uudelleen - vältä kokomuutosten ketjuttamista.

Varsinaisia kuvankäsittelyohjeita tässä ei anneta, vain yleisiä periaatteita. Ohjeet ovat ohjelmakohtaisia. Lisäksi ohjeita on internetissä ja koulutusta järjestetään erilaisilla kursseilla.

Ongelmia

Kuvia muokattaessa tulee helposti kuvasuhteeseen ja väreihin vääristymiä. Yksi yleinen ja hankala ongelma rasterikuvien kanssa on ns. Moiré-ilmiö. Ilmiö aiheuttaa kuvioita erityisesti kuvan kohtaa, jossa on kangasta ti vastaavaa toistuvaa pientä kuviota. Ilmiötä voi torjua valitsemalla soveltuvammat skannausasetukset. Jälkikäteen sitä voi yrittää poistaa hyvällä kuvankäsittelyohjelmalla.

Roskien, naarmujen ja vastaavien virheiden poistaminen

Viivamuotoiset tahrat, naarmut ja muut vauriot on yleensä varsin helppoja poistaa. Ohjelmissa on korjauksia varten useita erilaisia ominaisuuksia. "Punasilmäisuuden poistaja" korjaa värikuvien punaisia silmiä, "Scratch Remover" poistaa viivamaisia virheitä ja "Clone Brush" kopioi virheellisen alueen päälle toisesta kohdasta sisältöä. Esimerkkikuvasta on poistettu lasten tekemät piirustusjäljet. Alkuperäisestä kuvasta jälkiä ei tule yrittää poistaa esim. kumittamalla. Se todennäköisesti enemmän tuhoaa kuin korjaa. Älä milloinkaan poista kuvan kohteeseen liittyviä asioita, kuten taustalla olevia esineitä, henkilössä näkyviä kauneuspilkkuja tai vammoja tai muuta kuvaan kuuluvaa. Mainostoimistot tekevät sitä poikkeuksetta mallikuville, mutta historiaa ei saa kuvissa vääristää. Jos henkilö irroitetaan isommasta kuvasta ja tehdään henkilökuva, tulisi taustan antaa olla sellaisenaan. Näissä tapauksissa kuvan tietoihin merkitään, mistä kuvasta henkilö on poimittu.  

Kuvan korjaamisen perussääntöjä

• Säilytä kuvan alkuperäinen luonne.
• Älä poista kuvaan kuuluvia "roskia".
• Älä tarpeettomasti ”oikaise” kuvaa.
• Älä tee liian siistiä, sileä ja puhdas pinta näyttää helposti luonnottomalta.
• Poista vain räikeimmät vauriot tai heikennä niitä.
• Huomioi luonnollisuus, varjot, sävyt jne.
• Kokeile värikuvan muuttamista mustavalkoiseksi, se voi korjata kuvan käytettävyyttä.
• Varo tekemästä ihmisistä "kummituksia". Erityisesti silmät ovat hankalia kohtia korjattaviksi, koska jokainen kuvan katsoja huomaa ne.
• Tarkista onko kuva venynyt vaurion kohdalta. Silloin vaurion täyttäminen väärentää kuvasuhteita.
• Hyväksy, että joissakin tapauksissa kuva on mahdoton korjattava.

Esimerkkejä

Alla olevasta kuvasta on poistettu taitoksista syntyneet valkoiset alueet. Vaurioita on kuitenkin jäänyt kuvaan, esimerkiksi takaseinällä oleva värialue, joka aiheutuu kuvan taittumisesta. Enempi pintojen korjaamisen aiheuttaisi kuvaan epätasapainoa, jos osa alueista on kuin keinotekoisesti tehtyä "uutta" ja osa joka tapauksessa on jätettävä koskemattomaksi.