Olet täällä

Viittaukset tietolähteisiin

Alkuinnostuksessa lähdetiedot saattavat jäädä merkitsemättä. Sukututkimuksen edetessä lähdeviitteet takuulla osoittautuvat hyödyllisiksi. Kun myöhemmin ilmenee ristiriitaisia tietoja, on lähdeviitteiden avulla helppo palata tarkistamaan tietoja. Tietoja ja niiden välisiä ristiriitoja löytyy hyvin monista lähteistä; esimerkiksi kuolinpäivä ilmenee rippikirjasta ja kuolleiden kirjasta. Syntymäpäivä ilmenee yleensä syntyneiden kirjan lisäksi rippikirjassa kaikilla sivuilla, joilla henkilö mainitaan, lisäksi usein muuttaneiden kirjoissa ja kuolleiden kirjoissa ja syntymäpäivä on tyypillisesti tieto, joka on herkkä muuttumaan eri lähteissä. Alkuperäisten lähteiden lisäksi muiden sukututkijoiden tekemät tutkimukset, hautakivet, kirjat, lehdet ja monet muut lähteet ovat käytettävissä. Monissa ohjelmissa voi merkitä lähdeviittauksen erikseen kaikille henkilön tiedoille; etunimelle, sukunimelle, vihkimiselle, ammatille muutoille jne. Viittauksia ei luettavuuden takia kannata kirjoittaa henkilöteksteihin.

Hyvä lähdeviittaus on helppo tulkita ja käyttää. Lähdeviittausten tekemiseen on monia tapoja. Seuraavassa joitakin.

1) Viitteiden jättäminen merkitsemättä

Jos tieto on haettu alkuperäisestä lähteestä (esim. rippikirjasta) ja kaikki tiedot on kirjattu ylös, on yksi vaihtoehto jättää viite kokonaan merkitsemättä. Tämä voi olla vaihtoehto, jos tieto on helposti uudelleen löydettävissä. Usein näin ei kuitenkaan ole. Kerran selvitetyn arvoituksen ratkaisua ei kannata heittää hukkaan. Jos tiedon välittää edelleen, suhtaudutaan lähdeviitteettömiin tietoihin epäluotettavina tai ainakin tarkistettavina tietoina.

2) Internet-osoitteet

Internet-osoitteen "http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5511314" merkitseminen lähdeviittaukseksi on usein helppoa kopioimalla sivun osoite leikepöydän avulla tutkimusohjelmaan. Suurin heikkous näissä osoitelinkeissä on se, että niistä ei mitenkään selviä, mihin ne johtavat. Ongelmaksi voivat tulla myös tilaavievät, pitkät ja vaikeaselkoiset osoitteet. Merkittävin ongelma on kuitenkin ilmeinen mahdollisuus, että lähteen internet-osoite muuttuu ja viitteistä tulee kuolleita tekstejä.

3) Selväsanaiset viittaukset

"Porin kaupunkiseurakunta, rippikirja 1803-1808, sivu 203, rivi 16" on täydellisen tarkka lähdeviite. Näin tarkka viittaus on kuitenkin työläs, varsinkin jos henkilö on usein vaihtanut työ- ja asuinpaikkaa, jolloin viittauksia tulee paljon.

4) Koodatut viittaukset rippikirjoihin

Henkilön merkinnät: Pori SK, 1852/234*, 1859/315/320, 1866/376/1201/376/200=
Perheen merkinnät: Pori 1866/200=, Iisalmi 1873/322, Oulu 1883/567+/660

- Henkilö on syntynyt Porin seurakunnassa, löytyy syntyneiden kirjasta (SK) ja merkitty vuodesta 1852 alkavan rippikirjan sivulle 234, merkintä 234*, jossa tähti on syntymätiedon merkkinä. On tarpeetonta merkitä rippikirjan vuosiväli (1852-1858), koska tarkoitus on tunnistaa ja löytää rippikirja, joka onnistuu hyvin pelkän alkamisvuoden perusteella..

- Seuraavassa 1859 alkavassa rippikirjassa henkilö on ensin sivulla 315 ja sitten sivulla 320

- 1866 alkavassa rippikirjassa siirtoja on useita ja sivulla 200 on hänen avioliittonsa; merkintä 200=

- Avioliiton jälkeen henkilön lähteet on merkitty perheen tietoihin alkaen 1866 alkavasta rippikirjasta sivulta 200

- Perhe on muuttanut Iisalmeen, jossa löytyy 1873 alkavasta rippikirjasta sivulta 322

- Perhe on muuttanut Ouluun ja merkitty 1883 alkavan rippikirjan sivulle 567

- Toisen puolison kuolema on merkitty sivulle 567; merkintä 567+

- Toinen puoliso siirtyy sivulle 660. Jos hän on mennyt uudelleen naimisiin, jatkuvat merkinnät uuden perheen viitteissä.

Merkintöjen vähentämiseksi voi henkilön kohdalta jättää pois viittaukset sivuihin, joissa hän on lapsena vanhempiensa kanssa. Silloin tieto löytyy vanhempien (perheen) lähdeviittauksista ja ensimmäinen oma viittaus on sivulle, josta henkilö muuttaa pois kotoaan. Paikkakuntien nimet voi lyhentää, kunhan ne säilyvät tulkittavina.

Syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen kirjoissa tiedot ovat melko hyvin päivämääräjärjestyksessä. Silloin sivujen merkitseminen voi olla tarpeetonta. Lastenkirjoihin viittaaminen noudattaa samaa periaatetta kuin rippikirjaviittaukset.

5) Viittaukset kuvanumeroihin

Aina rippikirjoissa ei ole sivunumerointia. Silloin täytyy tyytyä esim. sshy:n tai narcin kuvanumerointiin. Kuvanumero voi helpottaa löytämistä myös, jos kuvien ja sivujen numerointi ai vastaa toisiaan. Esimerkiksi merkintä Keur 1756/377k210(narc) tarkoittaisi Keuruun rippikirjaa 1756-, sivu 377 ja kuvaa 210 narcin suvustolla ja merkintä Keur 1766/k288(sshy) Keuruun rippikirjaa 1766 ja kuvaa 288 sshy:n sivulla.

6) Viittaukset muihin lähteisiin

Viittaukset muihin lähteisiin on kätevää tehdä lähdeluettelon avulla. Lähdeluettelossa annetaan jokaiselle lähteelle numero ja viittauksessa viitataan lähteeseen ja viittausta tarkennetaan esim. sivunumerolla. Äänitteissä, esim. nauhoitetuissa haastattaluissa voi käyttää lisätarkentimena nauhoituksen minuuttikohtaa.

7) Viittaukset arkistolähteisiin

Viittausten tekemiseen on varsinaisissa tieteellisissä julkaisuissa käytetty erilaisia, virallisempia tapoja. Näissä usein vittaukseen sisältyy myös arkisto, jossa alkuperäinen asiakirja, sen kopio, mikrofilmi, sähköinen tiedosto tai muu dokumentti sijaitsee. Sukututkimuksessa tätä viittaustapaa käyttävät ne, jotka sellaisen osaavat ja ovat sen käyttöön tottuneet, mtta menetelmä on aika raskas. Sukututkimuksessa käytettäviä lähteitä (alkuperäisiä dokumentteja ja niiden kopioita) on useissa paikoissa, kuten itse seurakunnalla, arkistoissa, internetin ietokannoissa jne. Sillä ei ole yleensä sukututkimuksen kannalta niin suurta merkitystä, onko tiedon hakenut alkuperäisestä, paperimuotoisesta kirjasta vai esimerkiksi sen skannatusta kuvasta, jota voi myös pitää alkuperäisenä. Pääasia että lähde merkitään eikä epäsuorasta lähteestä, kuten sukukirjasta, saatua tietoa merkitä alkuperäisestä saaduksi. Jokainen tulkinta ja kopiointikerta lisää virheitä, joskin joskus niitä tietoja käsiteltäessä myös korjataan. Korjaukset tulee merkitä myös tietojen yhteyteen.