Paljonko jaan perimää Donaldin kanssa?

Jokainen saa vanhemmiltaan perimää kromosomeissa 1-22 tasan 50% molemmilta. Asiaan liittyy myös  tekijäinvaihduntaa ja mutaatioita, mutta jätetään tämä huomiotta. Vanhemmat puolestaan ovat saaneet omilta vanhemmiltaan 50%. Mutta itselle isovanhemmilta tuleva osuus alkaakin jo vaihdella. Nämä tilastolliset sukulaisuudet löytyvät DNA-laboratorioiden tekemissä testeissä, vaikka käytännössä perimästä tutkitaan vain pieni osa. Mutta jos joku hehkuttaa olevansa Donaldin 9:s serkku 7 sukupolven yli? Tähän voi sanoa, että geneettisesti olet todennäköisesti ja käytännössä yhtä paljon olet sukua kenen tahansa kanssa.

Siis sisarukseni on saanut myös vanhemmiltamme tasan 50% molemmilta? Olemmeko siis samanlaisia?

Kyllä ja Ei. Sisarus on toki saanut 50% isältänne ja 50% äidiltänne, mutta ei täsmälleen samaa osuutta. Matemaattisesti samaa tulee isältä 25% ja äidiltä 25% eli todennäköisesti jaat sisaruksesi kanssa 50% samaa, mutta voi olla enemmän tai vähemmän. Ääritapauksessa kumpikin sai vanhemmiltaan ihan eri puolikkaat, jolloin yhteistä ei ole lainkaan, paitsi isovanhempien kautta.

Olenko siis saanut jokaiselta neljältä isovanhemmaltani 25 %?

Teoriassa ja keskimäärin kyllä, mutta…! Vaikka vanhemmilta saadaan tasan 50%, isovanhemmilta saatu osuus menee jo ristiin niin, että isovanhemmilta on saatu yhteensä 100%, mutta osuus voi vaihdella esimerkiksi 5 % + 35% + 42% + 18% = 100%.  Sisarus on voinut saada erilaiset osuudet, vaikkapa 10% + 30% + 34% + 26% = 100%.

Entä isovanhemmat? Heitä on 8, olenko sieltä saanut jokaiselta 12,5 %?

Tässä myös, kyllä keskimäärin 1/8 kultakin, mutta…! 12,5% keskimäärin on jo niin pieni luku, että alimmillaan jaetun osuuden määrä lähenee nollaa. Jos isovanhemmat ovat keskenään sukua, lisääntyy vaikeus eritellä, mikä osuus on tullut isän ja mikä äidin vanhemmilta. Pari sukupolvea lisää ja perimän kerryttäjiä on jo niin paljon, että väistämättä jotakuta ei tunnisteta enää perimän osalta esivanhemmaksi ja joku toinen ehkä vähän läheisemmäksi kuin onkaan.  

Edellä olivat suorat esivanhemmat. Entä heidän sisaruksensa ja sisarusten lapset eli eri tasoiset serkkuni?

Esivanhempien sisarusten ja heidän lastensa kanssa toistuu sama kuvio. Koska perimää kerryttämään tulee esivanhempiisi liittymättömiä serkkujesi puolisoita, joilta myös tulee perimää, sekoittuu perimä hyvin tehokkaasti ja keskiarvo laskee edellä kuvatulla tavalla. 4 serkkujen kohdalla on tilanne, että heitä ei enää kaikkia tunnista sukulaisiksi perimän tarkastelun perusteella.

Jos Donald on 9 serkku 7 sukupolven takaa eli 9s7r, paljonko jaamme perimää?

Matemaattisesti laskien tulos on keskimäärin 0,000001490%, eli käytännössä nolla. Näin kaukainen sukulaisuus on jo niin pieni, ettei sitä voi mitenkään huomioida kokonaisperimässä. Jos joku kokee tärkeäksi olla Donaldille sukua, se hänelle suotakoon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuolla etäisyydellä samaa sukua on muutama miljoona muukin. Koska tässä tapauksessa yhteisten esivanhempien lisäksi kaaviossa on mukana serkkujen puolisoita, ei perimää eikä siten myöskään perinnöllisiä tauteja tai muita yhteisiä ominaisuuksia voida nähdä. Perinnölliset ominaisuuden periytyvät vanhempi-lapsi linjoja pitkin ja koska yhteisiä esivanhempia on, voitte toki teoriassa molemmat kantaa samaa mutaatiota.

Mutta sukua kuitenkin ollaan Donaldin kanssa?

Paperilla ja todellisuudessa voi olla "sukua", vaikka geneettisesti yhteyttä ei löydykään. Ja geneettinen yhteys voi löytyä, vaikka paperilla sitä ei voikaan todistaa. Vaikka näin etäinen yhteys on geneettisesti sama kuin ventovieras, sukupuuta se ei kumoa.

Oliko tässä kaikki?

Ei suinkaan. Tämän autosomaalisen tarkastelun lisäksi geneettistä sukulaisuutta voi tarkastella muutamaa muuta kautta. Seuraavat 3 testiä soveltuvat paremminkin pois sulkeviksi kuin sukulaisuuden vahvistaviksi. Testejä markkinoidaan aivan liiallisin odotuksin.  Näissä testeissä täysosuma voi olla oma vanhempi, mutta samanlainen tulos tulee sellaisen kanssa, johon ei enää kirjallinen tieto yllä. Ja osuma tulee kaikkien mahdollisten mies- tai naispuolisten vaihtoehtojen kanssa. Käytännössä näitä lisätestejä ei kannata hankkia, ellei ole todella valmis siihen, että tulos on suurella todennäköisyydellä pyöreä nolla.

Jos satutte molemmat olemaan suoraa mieslinjaa samasta esi-isästä, jaatte 23. kromosomissa lähes saman Y-DNA:n (Y-osuma)

Jos äitinne olisivat suoraa äitilinjaa (mtDNA-osuma) samasta esiäidistä, jakaisitte lähes saman mtDNA:n.

Lisäksi tapaus X-osuma, kun tarkastellaan 23.kromosomin toista puolikasta. Sen avulla voidaan katsoa, onko yhteinen X-linjainen esivanhempi tunnistettavan etäisyyden päässä, eli esivanhempi, johon ketjussa ei ole missään kahta miestä peräkkäin.

Niin, toki aivan varmasti olette jollakin etäisyydellä X-osumia, Y-osumia ja mtDNA-osumia. Testi antaa arvion, kuinka kaukana yhteinen isä- tai äitilinja kohtaavat. Useimmissa tapauksissa kohtaaminen on niin kaukana, että linjoja pidetään erillisinä.

Mitä tästä sukulaisuudesta sitten on hyötyä?

Ei todennäköisesti mitään. Mutta kannattaisiko harrastuksen vuoksi selvittää tarkemmin, miten omat esivanhemmat ovat eläneet ja liikkuneet. Koska ovat jonnekin puumerkkinsä juhlallisesti kirjoittaneet ja koska kinkereillä lukemisen kanssa jännittäneet.  Miten perhe on sairastanut ja mihin tauteihin kuollut. Mitä kaikkea kiinnostavaa omien esipolvien taustalta löytyykään. Selvitä ne esipolvet ensin huolellisesti; arvosta laatua ja sisältöä enemmän kuin määrää ja helppoutta. Virheitä on aina ikävä korjata. Etsi ja laadi itsellesi ja läheisillesi elämäsi tarina, tee aikamatka omiin juuriisi. Siinä voi kuriositeettina olla tuo yhteys Donaldiin, mutta lähinnä huumorimielessä, mitään ”sukulaisuutta” yhteyteen ei liity.

Omien juurien tarkastelussa eteen tulee runsauden pula, valitse siksi esipolvi, joka jostakin syystä kiinnostaa, esimerkiksi oman isä- tai äitilinja, sukunimen historia, samalla paikalla asuneiden historia tms. Muuten huomaat, että sinulla on koossa paljon nimiä, jotka kertovat sinulle saman verran tarinaa kuin puhelinluettelo.

A Miettinen, I Virta