Kuolinilmoituksen kopioiminen nettiin?! Luvallistako?

Facebookin julkisella keskustelupalstalla heräsi vilkas keskustelu kuolinilmoitusten julkaisemisesta internetin sukututkimuspalstoilla, tässä tapauksessa Genissä. Huoli kohdistui elossa olevien omaisten nimiin, saisivatko ne näkyä. Vastaus on melko selkeä.

Geni, MyHeritage, Ancestry tai muut tietokannat ovat julkisia ja kaupallisia julkaisukanavia, vaikka tietoja niihin julkaistaankin talkootyönä. Myös Facebookin ryhmät, myös suljetut, ovat julkisia, jos niitä voi lukea useampi henkilö, kuin aivan lähin perhepiiri. Tietenkin tietoihin on pääsy kaikilla ylläpitäjillä ja sukututkimustietokannoissa myös monilla vapaaehtoisilla ylläpitäjillä ja avustajilla. Pääsy tietoihin on, vaikka ne olisi suuren yleisön kannalta merkitty yksityisiksi. Käytännössä siis verkossa ei juurikaan ole pelkästään lähipiirille tarkoitettua julkaisukanavaa, ellei itse ylläpidä jotain ikiomaa palvelua.

Kuolinilmoituksesta selviää kuolleen henkilön nimi, sukupuoli, syntymä- ja kuolinajat ja mahdollisesti -paikat, hautausaika ja -paikka sekä muistotilaisuuden tietoja. Lisäksi saattaa ilmetä ammatti, työpaikka, harrastus tai muita vastaavia tietoja. Myös uskonto selviää yleensä ilmoituksesta. Monet näistä olisivat elossa olevan henkilön kohdalla kiellettyjä henkilötietoja, ellei henkilö anna julkaisemiseen nimenomaista lupaa. Tiedoissa on myös sellaisia arkaluonteisiksi luokiteltuja tietoja, joita ei saa kerätä lainkaan (uskonto, sukupuolinen suuntautuminen, poliittinen mielipide).

Surijoiden kohdalla voi olla nimeltä mainittuna puoliso, vanhemmat, lapset jne. Ilmoitusta muistotilaisuuteen osallistumisesta voidaan pyytää puhelinnumeroon tai sähköpostiin. Kovin paljon ei tarvita päättelyä, että etu- ja sukunimiä, asema perheessä ja muita tietoja voidaan yhdistellä. Yhdistelemällä tietoja vielä sosiaaliseen mediaan ja muihin lähteisiin, voidaan mahdollisesti muodostaa varsin tarkka kuva perheestä.

Kuolinilmoitus on julkaistu julkisuudessa, kenen vain luettavissa olevassa lehdessä. Se ei kuitenkaan vapauta tietoja vapaaseen tai julkiseen käyttöön. Jokainen julkaisukanava ja julkaisukerta edellyttää erikseen lupaa tiedon julkaisemiseen. Luvan hankkimisesta ei vastaa lehti, vaan se henkilö, joka kuolinilmoituksen lehdelle julkaistavaksi toimittaa. Lehdellä on oikeus olettaa, että lupa-asiat on kunnossa.

Oma lukunsa on kuolinilmoitukseen liittyvä luova panos, esimerkiksi muistovärssy. Sen kopioiminen tai julkaiseminen muuten saattaa rikkoa tekijänoikeuksia. Perusmuotoinen ilmoitus tavanomaisine risteineen ja ikimuistoisine värssyineen ei ylitä mitään teoskynnystä.

Lyhyt vastaus on siis se, että kuolinilmoitusta ei saa julkaista julkisessa kanavassa ilman siinä mainittujen elossa olevien henkilöiden nimenomaista lupaa.

Jos kuolinilmoituksessa näkyy surijoina vain perhesuhde ilman nimiä, kuten ”muistoa kunnioittaen äiti, sisaret perheineen, muut sukulaiset ja ystävät”, ja värssyt tavanomaisia, ilman tekijänoikeuksia julkaistavia, ei julkaisemiselle ole käytännössä estettä. Tavanomaisen kuolinilmoituksen voi esittää sitaattioikeuden nimissä, kun se liittyy ko. henkilön tietoihin. Kokoelmaa kuolinilmoituksista ei kuitenkaan saa koostaa julkaistavaksi julkisesti, ei ilmaiseksi eikä maksullisena. Myös tulkinnanvaraiseksi jää, onko kyse sittenkin erityisen arkaluontoisesta tiedosta, kun kuolinilmoituksesta selviää vainakan uskontokunta.

Tämä on aiheuttanut sen, että kuolinilmoituksista on tullut henkilöitä tietokantoihin kirjaavien keskuudessa suosittu lähde. Sukutietokantoihin kopioiminen taas on aiheuttanut sen, että yhä useammat kieltävät kuolinilmoituksen julkaisemisen. Onhan ilmoitus myös kohtuullisen hintava. Kopioinneissa on myös tulkittu sukulaisuussuhteita väärin.

Suorastaan sopimattomana voi pitää niiden haukkana nimiä listaavien henkilöiden käytöstä, jotka jo kuolinpäivänä muuttavat ja julkaisevat itselleen tuntemattomien henkilöiden tietoja eri julkaisukanavissa. Se voi voimakkaastikin loukata omaisten tunteita. Olisi parasta, että sukututkijat ja sellaisiksi itseään kutsuvat keskittyisivät oikeasti menneiden sukupolvien ja vuosisataisten mysteerien selvittämiseen ja antaisivat tilaa nykypolville elää ja kuolla rauhassa.

I Virta (taas Suomessa, ystävät)