Aloittelijan tyyppivirheitä

Aloittelevat sukututkijat tekevät samanlaisia virheitä. Yleinen syy aloittelijan virheille on se, että innostus on suurempi kuin taito ja tieto tai viitsiminen. Seuraavassa eräitä tyypillisiä sudenkuoppia.

1) Tietojen kirjaaminen nopeasti rippikirjasta tai Hiskistä

Jos löytää rippikirjasta perheen, vanhemmat ja lapset, on helppoa kirjata kaikki perheen yhteyteen merkityt lapset näille vanhemmille. Tässä menee vikaan, jos osa lapsista onkin aiemmasta avioliitosta ja näin tulee kytkettyä vääriä perheyhteyksiä.

Tiedot vanhemmista ja syntymäpäivät pitää siis aina tarkistaa syntyneiden ja kastettujen kirjasta. Jos lasta ei sieltä löydy, pitää varmistaa, onko lapsi merkitty jonkin muun seurakunnan kastettuihin. Syntyneiden ja kastettujen kirjassa eivät tiedot ole aina päivämääräjärjestyksessä, joten puuttuvaa tietoa kannattaa katsoa ensin lähisivuilta ja sitten kyseisen kuukauden ja vuoden lopusta. Joskus toki käy niin, että syntymätietoa ei löydy ja on tyydyttävä rippikirjan merkintään. Silloin käytetään ensimmäistä rippikirjaa, johon lapsi on merkitty ja lisätään huomautus, että syntymätietoa ei ole löytynyt.

Rippikirjassa on joskus virheellisesti merkitty syntymäseurakunnaksi se, josta henkilö on muuttanut tai nykyinen seurakunta. Jos perheessä on muualla syntyneitä lapsia, on joskus kaikki merkitty syntyneeksi samassa seurakunnassa.

Rippikirjassa on usein vääriä päivämääriä. Virheet ovat syntyneet kopioitaessa tietoja kirjasta toiseen, muuttokirjoista jne.

Hiski-tietokannassa tiedot ovat yleensä oikein, mutta virheiden välttämiseksi tiedot pitää tarkistaa alkuperäisestä lähteestä.

2) Tietojen kopioiminen valmiista sukututkimuksesta

Jokainen sukututkimus sisältää virheitä, jotkut paljon enemmän kuin toiset. Tärkein luotettavuuden merkki on kattavat viittaukset lähdetietoihin. Erityisesti Genin, MyHeritagen ja muiden internet-tietokantojen tietoihin kannattaa suhtautua suurella varauksella.

Näitä valmiita tietoja tulee pitää lähtökohtaisesti epäluotettavina lähteinä. Kattavasti tietoja alkuperäisiin lähteisiin vertaamalla saa käsityksen tietojen kerääjän huolellisuudesta.

On hankalaa ja epämukavaa korjailla tietoja jälkikäteen. Jopa sukuyhdistyksissä on jouduttu toteamaan, että jokin haara onkin yhdistetty väärin sukuun ja iso joukko jäseniä ei kuulukaan määriteltyyn sukupuuhun. Kirjaa tietoja mieluummin hieman hitaammin ja oikein kuin nopeasti ja tarkkuudeltaan vähän sinne päin.

3) Tietosuojan piiriin kuuluvien tietojen julkaiseminen

Henkilötietolain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista. Tarkempaa soveltamista opastaa tietosuojavaltuutetun toimiston julkaisema opas "Sukututkimus henkilötietolain mukaan", joka löytyy ilmaiseksi internetistä.

4) Lähteiden jättäminen merkitsemättä

Tulosten luotettavuus ja tarkistaminen jälkeenpäin edellyttää riittävää lähteiden merkitsemistä. Periaatteessa jokaisen tiedon kohdalla tulisi ilmetä mistä tieto on peräisin. Tällä humogen.net -sivustolla esitetään eräs lyhennetty lähteiden merkitsemistapa. Myös alkuperäisinä pidettävien kirkonkirjojen ulkopuolelta käytetty tietolähde tulee merkitä. Jos lähde on sukututkimuskirja, jossa on viittaukset alkuperäiseen, merkitään kuitenkin lähteeksi sukukirja eikä siinä käytetty alkuperä.

5) Tulkintavirheet

Vanhat käsialat ovat vaikeita lukea ja lähteet joskus hankalasti tulkittavia. Ei kannata tulkita ja arvailla tekstejä, vaan merkitä se, minkä luotettavasti saa selville. Epäselvä ja arvailtu osa merkitään soveltuvalla tavalla.

6) Viiteaineistojen, valokuvien ja muiden lisätietojen huomioimattomuus

Sukututkimus ei saisi olla pelkkiä nimiä ja päivämääriä!