Ovatko suomalaiset sinisilmäisiä?

Suomalaiset ovat pääosin sinisilmäisiä, jos tarkastellaan sinisilmäisyyden aiheuttavan geenimuunnoksen esiintyvyyttä. Aihe olisi oman tekstinsä arvoinen, ja varmasti siitä vielä kirjoitetaankin tähän blogiin. Mutta nyt tarkoitetaan ihan muuta.

Suomalaiset sukututkijat ahertavat iltamyöhään ja täydentävät talkoilla tietoja erilaisiin monikansallisten sijoittajaryhmien omistamiin palveluihin. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset hautakivitietokannat, valokuvakokoelmat, sukupuutietokannat, DNA-tietokannat jne. Samaan kategoriaan voidaan ajatella myös erilaiset some-alustat ja niissä ylläpidettävät "yksityiset" ja julkiset ryhmät. Yksityinen näissä ei koskaan ole yksitystä, vaikka käyttäjä helposti niin kuvittelee. Yksityisyysasetusten rajauksen lisäksi tietokantaan pääsee käytännössä satoja muita henkilöitä.

Toiminnan moottoreina ovat monissa tapauksissa admineiksi, kuraattoreiksi tai koordinaattoreiksi kutsutut vapaaehtoiset. He ovat esimerkiksi Facebook-ryhmän tai DNA-projektin kokoajia ja ylläpitäjiä, jotka eivät saa työstään palkkaa. Monessa tapauksessa he kuitenkin saavat tietokantaan kertyvät tiedon määrän mukaan erilaisia aineellisia ja aineettomia palkintoja (matkoja, pääsylippuja, tavaroita, seminaareja, markkinointimateriaalia). Toinen palkintomuoto on vapaa pääsy tietokannan kaikkiin tietoihin. Ei kai nyt kukaan niin sinisilmäinen olisi, että ihan hyvän hyvyyttään tällaisen yhtiön hyväksi töitä tekisi. Palkinto ei ole suuren suuri, mutta verottomana sekin korvaa harrastuksen aiheuttamia kuluja. Palkkiona suurempi arvo voi olla riippuvuutta aiheuttavalla pääsyllä kaikkeen tietokannan tietoon.

Koordinaattori tai tietojen kerääjä saattaa olla ns. yli-innokas asian harrastaja, jolle tehtävä antaa sisältöä ja merkitystä elämään. Tällaisen palvelun käyttäminen aiheuttaa koordinaattorille ja tietojen kerääjälle riippuvuutta samaan tapaan kuin some. On mukava seurata, kuinka paljon tietoja ja käyttäjiä on tullut lisää. Samaan tapaan kuin sukututkimus, jossa uuden etäsukulaisen löytyminen vapauttaa endorfiinejä tai muita ns. mielihyvähormoneja - ja kohta mielihyvän hakemisesta ja löytämisestä seuraa riippuvuus.

Kokonaan oma lukunsa on, jos ryhmän koordinaattoriksi sattuu henkilö, jonka käyttäytymisessä on piirteitä narsismista ja manipuloinnista. Silloin ryhmässä ei sallita poikkeavia mielipiteitä, mutta samanmielisiä sitoutetaan ryhmään yhä voimakkaammin sopivilla kehuilla ja muilla aineettomilla palkkioilla, kuten tykkäämisellä ja ajatuksia tukevilla kommenteilla. Näin luodaan varsinaisille työn tekeville ahertajille oma riippuvuutensa ja ryhmään kuulumisen tunne. Narsistisen koordinaattorin ajatuksiin ei sovi kritiikki, joka vaimennetaan joskus varsin dramaattisin elkein. Varottavan ryhmän koordinaattorin eräs tuntomerkki on, että hän käytännössä johtaa toimintaa yksin(valtiaana). Varahenkilöä ei ole tai tämä on nimellinen. Ryhmän jäsen alkaa jopa pelätä poikkeamista ryhmän toimintamallista. Yleensä tällaiset ryhmän hiljaiset puurtajat, rivijäsenet etsivätkin vain jäsenyyttä, ryhmään kuulumisen tunnetta.

Yksittäisen käyttäjän johonkin tietokantaan lisäämillä tiedoilla ei ole kaupallisesti juurikaan merkitystä. Merkitys tulee massasta. Sopivan yksituumaista massaa on helppo ohjata haluttuun suuntaan pienellä ohjaustyöllä. Massasta tulee itseään ruokkiva, säätelevä ja kehittävä organismi. Näin lopputuloksen laatu paranee itsekontrollin avulla. Koordinaattorien palkinto tulee massan koon ja laadun mukaan.

Ovatko suomalaiset siis sinisilmäisiä tässäkin? Teemmekö hyvän hyvyyttämme tai riippuvuuden ohjaamina työtä, joka voisi olla parempi jättää tekemättä. Entä jos joku jälkeläisistämme on kuuluisuuden henkilö, julkkis, urheilun, taiteen, tieteen, politiikan tai muun alueen huippuosaaja. Silloin lehdistö ja kilpailijat saavat oivasti välineitä kerätyistä tietokannoista. DNA-tieto voi ja luultavasti päätyykin jossakin vaiheessa hyödynnettäväksi kaupallisesti. Tulevaisuudessa vakuutusyhtiöt (vanha ja paljon puhuttu uhka) eivät myönnä vakuutuksia määrätyn geenimuunnoksen omaaville. Tietenkin myös tulevaisuuden ”tinderit” myyvät palveluja, joissa etsitään kiinnostuneille sopivalla tavalla täydellisen DNA-perimän omaavia puolisoehdokkaita. Näin mätsäys saa ihan uuden merkityksen. Entä jos mätsistä ei seuraakaan haluttu lopputulos? Kenen on syy jos luonto tekee tepposia?

Yleinen argumentti on, että ”Minulle ei ole mitään salattavaa.” Entä jos läheisilläsi ja tulevilla sukupolvilla on erilainen suhtautuminen asiaan? Tämä koskee tietenkin erityisesti sukupuita ja DNA-tietoja. Hautakivitietokantoja kansainvälisille sijoittajille kokoavat eivät uhkaa kenenkään yksityisyyttä, kunhan kuvakokoelmiin ei liitetä yksityistä tietoa. Näissä vain tehdään muuten talkoota, joka hyödyttää näitä sijoittajia. Sijoittajien taustoista ja etiikasta kukaan ei käytännössä tiedä mitään.

Tällä tekstillä ei haluta leimata kaikkia koordinaattoreita ja ryhmiä. Tekstillä halutaan saada ihmisiä ajattelemaan tietoteknisen yhteiskunnan kansalaistaitojen edellyttämällä tavalla. Samantapaisia elementtejä on ns. pyramidihuijauksissa ja verkostomarkkinoinnissa.

Tekstejäni saa jakaa ja lainata vapaasti. Kohteliasta (mutta ei pakollista) on lähde mainita.

I. Virta, jubilado, Espanja