Käytännesäännöt, osa I

Vielä muutamia vuosia sitten sukututkija pysyi tiukasti alueessaan, kun asia eteni hitaasti ja harrastukselle kertyi hintaa. Pääsääntöisesti tutkittiin omia juuria, suoria esipolvia ja aivan lähisukua tai muuta selvästi rajattua kohdetta. Näin tuloksiin kirjattiin omia esivanhempia ja heidän sisaruksiaan puolisoineen ja muita itselle läheisiä henkilöitä. Siinäkin oli tekemistä yllin kyllin, jos samalla kirjasi tietokantaan kummeja, muuttoja, asuinpaikkoja, sotapalveluksia, kuolinsyitä, valokuvia, lehtileikkeitä, jonkin talon tai muuta paikallishistoriaa jne. Syntyi luontainen kunnioitus ja ymmärrys näitä henkilöitä ja heidän työtä, olosuhteita ja myös heikkouksia kohtaan.

Vähitellen tuli mikrokortit ja lopulta internet, joka räjäytti harrastajien määrän, joista yhä useampi aloittaa harrastuksen vauhdikkaasti, ilman minkäänlaista perehdytystä. Harrastuksen helppouden myötä on muodostunut kasvava joukko sukuhaukkoja, jotka iskevät jokaiseen mahdolliseen henkilötietoon, joskus hyvinkin epävarmoista lähteistä ja kirjaavat kaiken käsiinsä saadun rekisteriin. Näin muodostuu kokoelma, jossa on paljon henkilöitä mutta tietojen luotettavuus kyseenalainen. Usein mukana on tietoja, jotka kuuluvat tietosuojan piiriin.  Vielä kun tulokset julkaistaan kirjassa tai internetissä lupia kyselemättä, syntyy monenlaista sekasotkua. Laki ei sinänsä kiellä tutkimasta kenen tahansa sukujuuria, kunhan noudattaa lain määräyksiä ja mielellään myös hyviä tapoja.

Onneksi osa sukututkijoista on järjestäytynyt paikallisiin tai valtakunnallisiin yhdistyksiin. Monet useampaankin. Yhdistysten tavoitteena on harrastuksen edistäminen ja tietenkin talouden varmistamiseksi myös jäsenmäärän kasvattaminen. Erityisesti yhdistykset, joilla on työntekijöitä, ovat jäsentensä ja myös avustusten varassa. Sukututkimuksen edistäminen ja toisaalta sääntöjen noudattaminen ovat joskus lievässä ristiriidassa keskenään.

Homman pitämiseksi aisoissa on kehitetty ”Sukututkimuksen käytänteet”, joilla sinänsä ei ole suurempaa juridista merkitystä. Ohjeet ovat harrastuksen itsesääntelyä, mutta eivät sellaisenaan velvoittavia. Niihin on pyritty kokoamaan keskeiset ohjeet, joita noudattamalla suunnilleen lain ja hyvän tavan vaatimukset tulee hoidettua. Ohjeiden ajatus lienee, että lakia noudattava noudattaa samalla automaattisesti käytänteitä ja päinvastoin. Myös käytännesäännöistä näkyy ajatus, että sukututkija itse liittyy jotenkin tutkimuksensa kohteeseen ja hänellä on jonkinlaiset mahdollisuudet esimerkiksi keskustella heidän kanssaan.

Käytänteet ja varsinkin niiden viimeisin versio on varsin yleisluotoinen eli ne eivät varsinaisesti ole laista tulevia määräyksiä tiukentavaa tai selkiyttävää itsesääntelyä. Tämä johtunee siitä, ettei syntyisi tilannetta, että yhdistyksen jäsenet sitoutuvat tiukempiin käytänteisiin kuin villit ja vapaat sukuhaukat, jotka eivät tiedä keräämiensä tietojen kohteista tai heidän suvustaan yhtään mitään. P T Kuusiluoma jopa toteaa sivustolla genealogia.fi: ”Emme ole tuottaneet sellaisia tulkintoja, jotka olisivat kireämpiä kuin henkilötietolain noudattamista valvomaan asetetun viranomaisen eli tietosuojavaltuutetun tähän asti esittämät tulkinnat - kirkkaasti päin vastoin!” Tästä saa käsityksen, että on siis astuttu tietosuojavaltuutetun varpaille löysentämällä sääntöjä?

Missä ovat Sukututkimuksen käytännesäännöt?

Paljon on asian harrastajia, jotka eivät käytännössä tiedä tai välitä käytänteistä tai muista määräyksistä. Tämä teksti syntyi aiheeseen liittyvien kysymysten pohjalta. Eräs kysymys oli: Mistä tämä sääntö löytyy?

Sukututkija todennäköisimmin etsii googlella saamiensa tuhansien linkkien joukosta. Monessa yhteydessä internetissä esiintyvä linkki http://www.genealogia.fi/pdf/Sukututkimuksen_kaytannesaannot.pdf on kuollut.

Saman sivuston SukuForumissa on viestiketju Käytännesääntökeskustelu. Sielläkin pysyvän viestin linkki on kuollut eikä alempana olevasta kopiosta saa selvää, onko se oikeat ohje vai keskustelun pohja.

www.tietosuoja.fi on luonnollinen hakupaikka, koska opas on siellä hyväksytty. Löytyykin oppaat Ota_oppaaksi_henkilotietolaki.pdf ja ”Sukututkimus henkilötietolain mukaan” (pdf, 0.09 Mt, päivitety 27.7.2010). Jälkimmäisen oppaan viimeinen kohta 8. viittaa sivulle www.genealogia.fi.

Miten ohjeen löytää tuolta www.genealogia.fi sivustolta? Näin tärkeän asian luulisi löytyvän heti etusivulta. Lupaavan oloinen linkki TSV ei viittaa tietosuojavaltuutettuun. Sivuston sanahaulla käytännesäännöt ei löydä. Valikoista tai julkaisuista ei löydy. Lopulta löytyy sivun alareunasta kohta Lainsäädäntö ja sieltä löytyy!

Käytännesäännöt on koodattu sivun tekstiin, joten niitä ei löydä pdf-tiedostona tai muuten kätevästi tulostettavassa muodossa. tekstin alussa mainitaan ”Käsillä olevat käytännesäännöt”, jolla tarkoittaneen juuri tätä sivua. Sivulta ei löydy laatimisvuotta tai muuta yksilöintitietoa. Laatijat on mainittu eri tavalla kuin jäljempänä esitetyissä pdf-versioissa. Onko tämä virallinen versio?

Googlen avulla löytyy Sukuseurojen keskusliiton sivustolta www.suvut.fi linkki Kaytannesaannot2013_Luonnos_Lausunnoille.pdf vuodelta 2013. Sana luonnos herättää epäilyä, että kyseessä ei olisi voimassa oleva versio. Samoilta sivuilta löytyy todennäköisesti ajantasainenkin versio vuodelta 2013.

Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilta löytyy valikoista hakemalla myös linkki http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/sshy/kaytannesaannot.pdf. Myös tässä dokumentissa on vuosiluku 2013, joten tarkoittanee suunnilleen samaa ohjetta vaikka laatijoiden nimi on erilainen kuin suvut-fi -sivulla.

Karjalan liiton linkki https://www.karjalanliitto.fi/files/400/Kaytannesaannot_tsvlle.pdf johtaa dokumenttiin, jossa on vuosiluku 2008. Ne ovat vuoden 2013 versioita tarkemmat ja ottavat selvästi tarkemmin kantaa esimerkiksi erilaisiin teknologioihin (CD-levy, Internet, mikrofilmi jne). Voisivat olla Tauno ja Tiina Tavalliselle selkeämmät?

Siispä aika helposti löytyi pienten mutkien kautta monta erilaista dokumenttia. Aloitteleva sukututkija on vähän hämillään oppaiden ja käytännesääntökokoelmien edessä. Kun lisäksi eri yhdistysten sivuilla on erilaista tietoa ja kun keskustelufoorumeissa ja sukututkimuskursseillakin annetaan yksityiskohdista ristiriitaisia ohjeita, ei aloittelija oikein tiedä mihin luottaa. Yksi laaja kysymys onkin: Missä ovat ne viralliset käytännesäännöt ja kuka niitä yhtä virallisesti yksittäisissä tapauksissa tulkitsee?

Olisi kovin hyvä, jos käytännesäännöissä olisi jonkinlainen versiohallinta ja yhdessä sovittu ulkoasu ja mieluiten vielä yksi ja yhdessä sovittu talletuspaikka internetissä. Esitystavan vuoksi niissä ehkä pitäisi olla selitysosa, joka avaisi asiaa vaikka käytännön esimerkeillä. Iso plussa olisi vielä ohjeisiin liittyvä kyselymahdollisuus, jossa ohjeistuksen taustat ja tavoitteet tunteva antaisi luotettavia vastauksia. Nyt samaa ohjetta lukeva saa erilaisia vastauksia itselleen, kuten jatkossa kerromme.

Tekeillä on teksti, jossa yritetään ymmärtää, mitä käytännesäännöissä oikein sanotaan ja mitä se käytännössä tarkoittaa.

30.4.2017 I Virta