Sukututkimus ja sukuhutkimus

Internetiin on viime aikoina kirjoiteltu paljon elossa olevienkin tietoja sekä julkisina että piilotettuina. Olisi hyvä huomioida, että niiden internetiin laittaminen vaatii aina nimenomaisen luvan ja tiedot ovat laajojen joukkojen nähtävissä, vaikka olisivat näennäisesti salattukin. Salausta voi kiertää usein eri tavoin. Eräs tapa on tekeytyä lähisukulaiseksi ja hakeutua sukupuun jäseneksi. Tällaisen tapauksen estimme pari päivää sitten. Henkilö ei ollut kaapannut kenenkään henkilöllisyyttä, vaan oli keksinyt oman sukuhaaran ja tietokone ehdotti liittämistä sukupuuhun. Tästä syntyi ajatus tälle kirjoitukselle.

Perinteinen sukututkimus

Perinteinen sukututkimus on historiantutkimuksen aputiede, jossa selvitetään henkilöhistoriaa erityisesti ajalta, jonka dokumentaatio on heikko ja johtopäätöksiä täytyy tehdä useiden erilaisten asiakirjojen perusteella. Työ on aitoa tutkimusta ja johtopäätösten tekemistä. Samalla arvioidaan erilaisten lähteiden luotettavuutta ja tuloksiin kohdistuu vertaisarviointia.

Perinteisessä sukututkimuksessa tutkimuskohde rajataan tarkasti ja nimenomaisesti tutkimuksen kohteeseen. Sukututkijan motivaatio on selvittää omia tai muuten kiinnostavan henkilön sukutaustaa, yleensä pelkkiä henkilötietoja laajemmin. Kiinnostus jotain henkilöä kohtaan voi syntyä alueen asutuksen, ammatin, nimistön tai muun vastaavan seikan perusteella.

Laajempi henkilötutkimus

Lähellä perinteistä sukututkimusta on isomman kokonaisuuden selvittäminen. Esimerkiksi tutkimuksen kohteena voi olla määrätyn alueen tai ajankohdan asutus tai siirtolaisuus, kuolleisuus, ammattiryhmät tai muu kokonaisuus. Tutkimuksen kohtailla ei välttämättä ole sukuyhteyksiä keskenään. Kohdetta tarkastellaan historiallisesta ja osin tilastollisesta näkökulmasta. Usein näissä tapauksissa tutkijan motivaatio on omakohtaisen yhteyden kautta syntynyt kiinnostus.

Sukutaulujen kirjaaminen

Perinteisessä mielessä sukututkimuksena ei voi pitää harrastusta, jossa suoraan kirkonkirjoista tai muista lähteistä kirjataan perhetietoja ja sukuyhteyksiä tietokantaan. Mielenkiinnon kohteena ovat nykypolvet, jopa niin, että kuolinpäivänä julkaistaan henkilön tiedot avoimessa internetissä. Useinkaan tässä yhteydessä ei tarkisteta tietoja ristiin eri tutkijoiden ja eri lähteiden avulla. Seuraavassa näitäkin harrastajista käytetään nimitystä sukututkija. Vaikkakin jotkut tunnistavat harrastuksensa tason ja sanovat itseään sukuhutkijoiksi. Motivaatio tällaiselle kirjaamiselle ei ole historiallinen, jos luettelointi jatkuu nykypäivään eikä varsinkaan, jos kiinnostus kohdistuu kaikkiin mahdollisiin henkilöihin laajalla alueella.

Tällainen sukututkija on kuin lapsi lelulaatikon ääressä. Uusi lelu kiinnostaa hetken, mutta heti kun silmä kohtaa mielenkiintoisemman, tartutaan siihen. Kiinnostus on pinnallista ja poukkoilevaa, perheiden tiedot jäävät vajavaisiksi ja virheellisiksi. Sukututkija saa mielihyvää tuottavan endorfiiniruiskeen löytäessään uuden henkilön taulukkoonsa mistä tahansa lähteestä.

Vähitellen näistä ruiskeista tulee riippuvaiseksi ja harrastus vie yhä enemmän aikaa.  Kun perinteisessä sukututkimuksessa mielihyvää tuottaa ongelmanratkaisu, sukutaulujen kirjaamisessa mielihyvää tuottaa suuri määrä ja nopeat löydöt. Toisaalta, jos löytöjä tulee kerralla suuri määrä, laimenee mielihyvä ja sukututkija ei jaksakaan kopioida kaikkia saatavilla olevia nimiä kerralla rekisteriin.

Sukutaulujen kirjaamisen antama mielihyvä ohittaa sen, että tutkija tietää mahdollisesti kirjailunsa aiheuttavat mielipahaa joillekin. Joskus sukututkija ei edes tunnista toimintansa paheksuttavuutta tai suoranaista lainvastaisuutta.

Perussääntöjen ja hyvien tapojen kunnioitus

Sukututkimuksesta jonkin asteisen riippuvuuden itselleen kehittänyt henkilö toimii aivan kuin nikotiinista riippuvainen. Hän kehittää myös oman säännöstön, joka voi poiketa laista tai hyvistä tavoista. Tupakoitsija ottaa oikeudekseen vain ihan vähän polttaa suoranaisesti kielletyssä tai muita haittaavassa paikassa. Jos parveketupakointia ei ole kielletty, on se sallittua, vaikka naapuri kuinka siitä kärsisi. Sukututkija ajattelee, että laki ei suoranaisesti suojaa kuolleiden henkilöiden tietoja, saa hän ne julkaista ja muilla ei ole siihen sanomista.

Tällainen sukututkija luo itselleen samanlaisen imagon, kuin vastenmielisesti käyttäytyvä tupakoitsija. Riippuvuus vaikuttaa niin, että muut mielipiteet ohitetaan, niistä ärsyynnytään ja niihin kohdistetaan vastaliikkeitä. Riippuvuus aiheuttaa tarvetta jopa suoranaiseen valehtelemiseen, kun perustellaan omaa käyttäytymistä ja houkutellaan muita harrastukseen mukaan.

Kunkin omat käytänteet

Olisi hyvä, jos jokainen sukututkija tai sellaiseksi aikova hieman pohtisi, millaisen mielikuvan haluaa sukututkijana lähisukulaisissaan luoda, millaisen roolin yhteisössä ottaa ja miten hyviin tapoihin suhtautuu.

Aloittaessani sukuhistorian keräämisen kymmeniä vuosia sitten, oli tilanne aivan toinen kuin nyt. Aluksi en edes tiennyt tekeväni sukututkimusta. Kiinnostus alkoi yksittäisesti sukutarinasta. Kirjoittelin vihkoon suvun tapahtumia ja ajattelin ehkä joskus tekeväni niistä seikkailukirjan. Valitettavasti nuo ensimmäisen vihot ovat kadonneet. Välillä harrastus oli vuosia telakalla, mutta internetin ja lisääntyneen vapaa-ajan myötä virisi uudelleen ja erilaisena.

Tutkimussäännöstöni on päivittynyt. Tutkimus on ensinnäkin rajattu selkeästi. Näitä rajattuja tutkimuksia on tekeillä yhtäaikaisesti useampia; itselle ja tilattuna. Sukuani koskevaan tutkimusaineistoon sisältyy nykyaikaa ja eläviä henkilöitä. Lähipiirin ulkopuolisille annan vain yksittäisiä tietoja ja vain henkilöistä, joiden kuolemasta 50 - 120 vuotta. Raja on tapauskohtainen. Yleensä annan tetoja vain sukututkijoille, joiden kanssa voidaan tarkistaa tuloksia ristiin. Koska luovutettua tietoa en voi mitenkään hallita tai korjata, rajoitan jakelua joskus tarkastikin.

Historian henkilöistä pyrin keräämään laajat tiedot, ammatinvaihdot, muuttotiedot, oikeustapahtumat ja muun tiedon, joka ilmentää heidän elämäänsä. Nykyajan henkilöistä kerään vähemmän tietoja. Jokaiseen tietoon liittyy lähdetieto ja tarvittaessa luotettavuusarvio. Motivaatio oli aluksi omien sukujuurien selvittäminen, mutta on laajentunut erään sukuun liittyvän kohteen historian ja tapahtumien selvittämiseen. Tulosten varmistamiseksi on tehty DNA-tutkimuksia, joissa on käytetty tekaistuja nimiä lähisukulaisten suojelemiseksi, kun testeihin ei ole lähipiirin mielipiteitä kyselty. Joidenkin osumien kanssa on vaihdettu tietoja luottamuksellisesti.

Sukupuut, kuvat ja muut tiedot on varmuuskopioitu automaattisesti joka päivä ja lisäkopio noin viikoittain erilliseen paikkaan. Tämän totesin enemmän kuin tarpeelliseksi, kun eräs tuttava menetti liki 20 vuoden työn yhdessä pienessä onnettomuudessa. Kun minusta aika jättää, tiedot saa vastuulleen eräs henkilö, jonka kanssa tutkimusta paljon yhdessä tehdään. Kirjan julkaisemisesta on luovuttu sen hinnan ja monien muiden syiden takia.

Internetissä olevissa sukupuissa käyn katselemassa satunnaisesti. Valitettavasti virheitä on todella paljon ja samoja lukuvirheitä mitä on kirjoissa, on myös internetissä. Tämä ei tarkoita välttämättä kirjoista kopiointia, vaan molemmissa on tehty sama tulkintavirhe tai otettu tieto sellaisenaan tietämättä, että taustalla on papin tekemä muu virhe. Erään sukuseuran puheenjohtaja miettii parhaillaan, kuinka julkaisisi sukupuussa olevan virheen, kun sen myötä sukuyhteydestä irtoaa useita aktiiveja.

A Miettinen