Tehdäkö oma sukukirja?

Seuraavassa esitetään muutamien kokeneiden tekijöiden näkemyksiä kirjan julkaisemisesta. Toki, olisihan se kiehtova ajatus julkaista oma sukukirja. Mutta kysy ensin itseltäsi muutama kysymys:

1. Minkälaisen kokoelman haluan kirjaksi julkaista? Haluatko julkaista jonkin henkilön, vaikka itsesi, kaikki esipolvet tai jonkin henkilön kaikki jälkeläiset? Tai kaikki jossakin talossa asuneet perheet? Ehkä haluat tuhansien nimien sijaan julkaista jonkinlaisen kuvakirjan tai dokumenttikokoelman?

Julkaistava henkilökokoelma on rajattava selkeästi, muutoin kirjasta tulee ikuisuusprojekti, joka ei valmistu koskaan. Jos päätät julkaista kauimmaisen esi-isäsi kaikki jälkeläiset, saat helposti työstettäväksi kirjasarjan ja kymmeniätuhansia nimiä.

Jos julkaiset itsekkäästi vain omat esivanhempasi, ei julkaisu ehkä kiinnosta niin paljon muita lähisukulaisia, vaikka esipolvet kanssasi jakavatkin. Jospa ottaisitkin lähtöhenkilöksi yhden tai useamman isovanhemmistasi? Julkaiset vaikka heistä jokaisesta oman julkaisunsa. Näin vältät paljon tietosuojaan liittyviä kysymyksiä, jotka nykypolvia lähestyttäessä tulevat vastaasi joka tapauksessa. Niistä ei tässä enempää, koska se on oman lukunsa arvoinen asia.

Entä jos tekisitkin henkilön sijaan ”Talon tarinan”. Kuka, koska ja kuinka on talon hankkinut ja keitä talossa on vuosien varrella asunut. Minne ovat lentäneet siitä lähteneet henkilöt ja miten rakennukset, maasto ja muu ympäristö on vuosien varrella muokkautunut. Omaelämäkertakin voi olla mukava lahja tuleville sukupolville. Siinä pitää olla rehellinen. Tulevat lukijat kyllä huomaavat, jos olet liioitellut jotakin tai jättänyt jotain merkittävää pois.

Valokuvia, karttoja, dokumentteja, lehtileikkeitä; koskaan ei voi korostaa liikaa, kuinka ne elävöittävät tarinaa ja tekevät julkaisustasi selailuun houkuttelevan.

2. Millaisen ulkoasun valitset ja kuinka suuren painoksen haluat julkaisustasi ottaa? Teetätkö varausten perusteella vai arviolta?

Olet ehkä innostunut kirjastasi ja ajattelet, että jokainen siinä mainittu sen hankkii. Näin jos ajattelet, ehkä käsiisi jää monta pahvilaatikollista kirjoja, joista lukijakunta on kaivanut esiin enemmän tai vähemmän merkittäviä virheitä.  Lopulta lahjoitat toisille samoja kirjoja, jotka muut ovat ostaneet.

Vaikka onnistuisit myymään kirjoja pienellä voitolla, liiketoiminnaksi julkaisemisesta ei ole kuin harvoissa tapauksissa - ainakin jos lasket omalle työlle vähänkin arvoa. Liiketoimintaan tarvitaan kuuluisa kantahenkilö ja tämän ympärille on koottu laaja sukuseura, jonka jäsenistö varaa ennakolta ja ostaa lähes koko painoksen. Nämä ovat niitä kymmenientuhansien nimien henkilöluetteloita. Kalleimmat sukukirjasarjat maksavat useita satoja euroja.

Painosmäärä, sivumäärä, värien käyttö, sidontatapa, paperin laatu, lisäpalvelut (esimerkiksi oikoluku ja taitto), erikokoiset sivut (esimerkiksi kartat)… Ratkaistavia ja hintaan merkittävästi vaikuttavia asioita on monia.

Painamisesta kannattaa kysyä tarjouksia. Useiden satojen tai tuhansien painosten tekijät eivät tarvitse tällaisia ohjeita, joten ohitetaan nämä. Pienempään painokseen parhaan tarjouksen saa luultavasti yrityksestä, joka on tottunut tekemään pieniä sarjoja. Esimerkiksi tutkintotöiden julkaisija voi olla hyvä vaihtoehto.

Book on Demand palveluista saat täsmälleen haluamiasi kirjoja vaikka yksitellen. BoD-palveluja löytyy googlella useita. Vastaavia palveluja on valokuvausliikkeillä, jolloin kirjat on enemmänkin tarkoitettu kuvapainotteisiksi.

Pienen painoksen voi tehdä kopiokoneella ja koota julkaisuksi monille eri tavoilla. Pelkkä niitti kulmassa eli monistenippu ei tee kunniaa millekään julkaisulle. Vähintään vihkonidonta kannattaa tehdä, jolloin julkaisu saa hieman enemmän arvokuutta ja elinikää. Kierresidonta ja muovi tai kartonki kansina on jo varsin toimiva. Erilaisia sidontamenetelmiä on useita. Kirjakauppa ja vanha kunnon google neuvovat lisää.

Vinkkinä määristä vielä: Jätä muutama kirja itsellesi, sillä vuosien kuluttua sukuun tulee uusia jäseniä tai joku vasta kuulee kirjasta ja on siitä kiinnostunut. Tai varmista että Book on Demand tai muu lähtöaineisto on käytettävissä yksittäisten kirjojen tekemiseen.

Toinen vinkki: Varaudu siihen, että tarvittaessa voit esittää verottajalle, että sukukirjasi tekeminen on ollut harrastusluonteista, eikä siitä ole jäänyt voittoa. Tai jos kulujen jälkeen voittoa on jäänyt, ilmoita se verottajalle kohdassa Muut tulot. Tuloista ja menoista riittää yksinkertainen kirjanpito, josta viimeisellä rivillä on tulos. Mutta kirjojen myyntitulo on yksityishenkilöllekin verotettavaa ilman mitään alarajaa. Jos toimit yrittäjänä, et luultavasti tarvitse näitä neuvoja tai saat ne muualta.

3. Pystytkö tuottamaan valmista vai tarvitsetko apua?

Sukukirjan tapauksessa sinun on otettava vastuu sisällön asiallisesta oikeellisuudesta. Nimien, päivämäärien, paikkojen ja sukukirjojen tapauksessa erityisesti sukuyhteyksien tulee olla oikein! Ulkopuolista apua ja ohjeita on helposti saatavissa oikolukuun, kuvien käsittelyyn ja taittoon eli sisällön asetteluun. Ulkopuolisenkin työn osalta vastuu kuitenkin pysyy lopulta sinulla, mutta mitä ammattitaitoisempi apu, sitä enemmän siitä on hyötyä.

Suositeltavaa on, että ainakin kaksi silmäparia käy aineiston läpi ennen kuin painokone käynnistyy. Tarkistamisessa hyvä apu on koneellisesta menetelmästä. Tulosta kaikki nimet, päivämäärät ja paikat ja katso onko niiden perässä kysymysmerkkejä tai edessä välilyöntejä. Olet ehkä vuosia sitten merkinnyt kysymysmerkillä jonkin epävarman tiedon. Aakkosjärjestykseen laittamalla luetteloista löytää myös hyvin virheitä. Tekstiosat kannattaa oikoluetuttaa, vaikka käyttäisikin murretta. Tai oikeastaan - erityisesti, jos käyttää murretta.

Etsi kaikki www-linkit ja tarkista että ne ovat edelleen toimivia. Pääsääntöisesti painotuotteisiin ei kannata kirjata www-osoitteita kuin ehkä lähdeluetteloon. Lähdeviitteenäkin www-osoitetta toimivampi on selkeäsanainen viittaus vaikka seurakuntaan ja sen kirkonkirjaan. Lähdeviitteistä enemmän tässä linkissä. Niin, muista että hyvässä kirjassa on henkilöluettelo, ehkä myös paikkaluettelo ja lähdeluettelo.

4. Millä välineellä tuotat lähtöaineiston?

Heti kun alat suunnitella aineiston julkaisemista sitten joskus, kannattaa huomioida millä välineellä aineistoa kerää. Suurin osa internetissä toimivista sukuohjelmista ja sivustoista on sellaisia, että niistä ei saa ensinkään ulos painotuotteena julkaisukelpoista materiaalia. Hanki erillinen ohjelma. Niitä on ilmaiseksikin saatavissa. Tarkista että ohjelma

• tulostaa asianmukaista jälkeä, mahdolliset lihavoinnit, palstoitukset, eri mittaiset päivämäärät ja muut asettelut ja kohdistukset menevät oikein.
• osaa suomalaiset tavat tulostaa päivämäärät.
• osaa käsitellä ääkköset ja muut mahdolliset erikoismerkit.
• tulostaa haluamasi tiedot, kaste, kummit, konfirmaatiot, ammatit, patronyymit, henkilötekstit, perhetekstit jne.
• osaa muodostaa henkilöhakemiston ja paikkahakemiston.
• tuottaa perhenumeroinnin ja sivunumeroinnin.
• tuottaa lähdeluettelon.
• osaa muodostaa viittaukset perheiden välillä ja mahdollisesti lähdeluetteloon jne.
• osaa sijoittaa valokuvat.

Tämä on hyvä tarkistaa riittävän pitkällä ja monipuolisella aineistolla, jotta erikoistilanteet tulevat esiin. Ohjelmalta kannattaa vaatia paljon, koska käsin korjailu on työlästä ja se on tehtävä jokaisen tulosteen kanssa erikseen. Ja ennen kaikkea korjailu lisää virheiden mahdollisuuksia.

Suomalaisittain suosittu Sukujutut osaa varsin mallikkaasti tulostaa sukukirjan. Siinä tosin on joitakin puutteita mm. tyylien käsittelyssä. Osittain siksi sillä ei voi kovin paljon personoida julkaisua. Julkaisuista voi yleensä ensi silmäyksellä sanoa, millä ohjelmalla ne on tulostettu.  Tästä Sukujuttujen testissä lisää.

Jos nykyinen ohjelmasi osaa tulostaa gedcomin, voit antaa aineistosi kaverille, joka tulostaa omalla ohjelmallaan sinulle kirjan. Älä kuitenkaan luota siihen, että gedcom olisi toimiva tiedonsiirtomuoto tulostusohjelmaan. Gedcom-standardista puuttuu paljon ominaisuuksia, joita nykyaikaisissa ohjelmissa on. Tai mikä myös todennäköistä, gedcomin tulostus ja lukeminen on eri ohjelmissa ratkaistu standardista poikkeavalla tavalla. Näin menetät kokonaisia tietokenttiä tai tiedot menevät vääriin kenttiin.

5. Onko painotuote oikea julkaisutapa?

Painotuotteella on yksi paha rajoite. Sen ylläpitäminen, virheiden korjaaminen, tietojen lisääminen on lähestulkoon mahdotonta. Korjauksia ja lisäsivuja tai uusintapainoksia voi toki aina julkaista. Jos haluat tuloksesi muiden käyttöön tutkimuksen ollessa vielä kesken, vaihtoehtoina ovat halvat monisteet tai sähköinen julkaiseminen.

Sähköisessä julkaisemisessa vaihtoehtoina ovat tiedostojen jakaminen ja julkaiseminen internetissä. Tiedostoja voi jakaa muistitikuilla, CD-, DVD- tai BlueRay –levyillä. Näin isokin tiedosto on helposti jaettavissa ja päivitettävissäkin lähes muistivälineen hinnalla. Huonona puolena tässä on se, että tiedostosi lähtee todennäköisesti jossakin vaiheessa hallitsemattoman jakeluun, ensin kaverille ja sitten kaverin kaverille. Näitä versioita ei enää kukaan ylläpidä eikä luonnollisesti niistä maksakaan.

Internetissä julkaistuna voit rajoittaa käyttäjien pääsyä tietokantaan, esimerkiksi niin että tulostettavissa on rajoitettu määrä tietoja kerrallaan. Internetissä on useita erilaisia julkaisuvälineitä ja tapoja. Yksinkertaisin tapa lienee sijoittaa sivustolle pdf-muotoinen dokumentti luettavaksi. Tällaisessa dokumentissa voi (ainakin periaatteessa) linkityskin taulujen välillä toimia. Tässä tarkastelussa suositellaan luonnollisesti ohjelmistoa HuMo-gen tai sen ympärille rakennettua suomalaista palvelua www.humogen.net/genealogy. Jos sukupuusi on avoin kaikille, voit julkaista sen palvelussa ilmaiseksi. Jos haluat rajoittaa käyttöä, voit hallinnoida käyttäjätunnuksia itse tai sivuston ylläpito tekee sen puolestasi. Rajoitetun käytön tapauksessa palvelu on maksullinen, mutta erittäin edullinen. Voit jälleenmyydä käyttäjätunnuksia haluamaasi hintaan ja näin saada paremman tuloksen kuin painotuotteiden myynnillä.

6. Suosituksia

Pohdi kaksi kertaa, mitä itse haluat ja keskustele tulevien asiakkaidesi kanssa, millaisen tuotteen he haluavat. Ja paljonko ovat valmiita osallistumaan kustannuksiin tai peräti aineiston kokoamiseen.

Missään tapauksessa älä lannistu, vaan jaa työsi tulokset, vaikka ilmaiseksi. Joku voi ilostua ja tarjota vaikka kahvit. Tosin todennäköisesti joku myös pahastuu, ainakin jos hänen nimensä on kirjoitettu väärin.

I. Virta, K. Aho, R. Salomäki, A. Miettinen