DNA-testit ja etninen alkuperä

Suomalaisia ei etnisyyden näkökulma DNA-testeissä ole kovasti kiinnostanut. Syy tähän on selvä; suurin osa testatuista tietää olevansa tai pitää itseään 100 % eurooppalaisena. Jonkin verran perimää tulee Siperian suunnalta ja sekin reitti on yleisesti tiedossa. Suurta suosiota tällaiset testit saavat USAssa. Tuossa kansojen sulatusuunissa monilla ei ole mitään tietoa esipolviensa kansallisuuksista, eikä edes dokumentteja, joista asiaa voisi selvittää. Jos on jotain tietoa, on kielitaito merkittävä ongelma, jos esipolvia on Suomesta, Ruotsista, Puolasta, Kroatiasta jne.

Etninen alkuperä saattaa kiinnostaa

• maahanmuuttajien jälkeläisiä, joiden tieto omasta alkuperästä on hyvin hatara.
• adoptoituja tai muuten omista vanhemmistaan tietämättömiä.
• omien piirteidensä ja ominaisuuksiensa takia omasta alkuperästään kiinnostuneita.
• perimätietojen todenperäisyyden vahvistamisesta kiinnostuneita.
• harrastuneisuudesta ja uteliaisuudesta asiasta kiinnostuneita.

Autosomaalitestissä laboratoriot määrittelevät näytteen etnisen alkuperän prosenttiosuuksina vertailutietokantoihinsa nähden. Eri laboratorioiden tulokset ovat keskenään samansuuntaisia, mutta eivät suoraan vertailukelpoisia, kun vertailutietokannat ja niiden ryhmittelyt ovat erilaisia. Missään tapauksessa tulokset eivät kerro mistä nykyisestä valtiosta tai kielialueelta henkilön perimä tulee. Etniset ryhmät ovat paljon vanhempia kuin nykyiset valtiot. Ryhmät ovat epätarkkoja, sillä ei voida mitenkään määritellä etnistä ryhmää, joka edustaisi puhtaasti jotain maantieteellistä aluetta tai muuta kokonaisuutta, mutta vallitsevia yhteisiä piirteitä ryhmien sisäisestä perimästä voidaan tunnistaa. Varsin luotettavina testituloksia voidaan pitää tarkasteltaessa etnisyyttä maanosan tarkkuudella (afrikkalainen, eurooppalainen, aasialainen).

Vaikka testin tekeekin ihan muusta syystä, saattaa tuloksista ilmetä vaikka vain 1 % :n osuus jotain yllättävää suuntaa. Tämä herättää heti mielenkiinnon mistä tuollainen osuus tulisikaan. Näin pienen osuuden lähteen löytäminen on ehkä vaikeampaa kuin ”neulan etsiminen heinäsuovasta” - ainakin jos neulaa voi hakea magneetilla.

Ihmisen perimä sekoittuu niin, että omilta vanhemmilta perimän osuus on molemmilta keskimäärin 50 %. Mutta jos vanhemmilla on yhteistä perimää, voi lapsella olla molempiin vanhempiinsa erikseen verrattuna yli 50 % samaa perimää. Jos vanhemmat edustavat selkeästi erilaisia etnisiä ryhmiä, voidaan lapsen perimästä tunnistaa nämä kaksi ryhmää noin 50 % osuuksina. Jos lapsen iso-iso-iso-iso-isoisä (6 sukupolvea taaksepäin) edusti jotakin etnistä ryhmää, eikä mitään muuta kautta samaa etnistä ryhmää ole perimässä, lapsi voidaan todennäköisesti yhdistää tähän etniseen ryhmään noin 1-2 prosentin osuudella perimästään.

Yhtä hyvin lapselle voi 1 % osuus etnistä ryhmää tulla siitä, että molemmat vanhemmat omaavat 1 %:n  osuuden tämän etnisen ryhmän perimää. Tai sitten on jokin muu yhteensä prosentin osuuden keräävä yhdistelmä joissakin esipolvissa. Perimän satunnaisuudesta johtuen voi yksi prosentti tulla keskimääräistä aikaisemmalta tai myöhemmältä esipolvelta. Vain se on varmaa, että jostain esivanhempien kautta se tulee.

Jos etnisen ryhmän prosenttiosuus on selvästi suurempi, esimerkiksi 20 %, on sen taustoja jo mahdollista selvitellä tarkemminkin. Näin suurilla osuuksilla vahvistuksen voi saada myös paperitiedoista, jos sellainen on saatavissa. Hyvin onnekkaissa tapauksissa Y-DNA tai mtDNA-testi voi vahvistaa tietoa, että etnisyys periytyy suorassa isä- tai äitilinjassa. Mutta joka tapauksessa suurehkot prosenttiosuudet kertovat melko läheisestä perimästä tuon etnisen ryhmän mukaisesta alkulähteestä. Se ei tarkoita, että lähin tuota perimää omaava esivanhempi olisi koskaan alueella asunut tai kieltä osannut.

Jos vanhemmat kuuluvat kumpikin erilaiseen etniseen ryhmään, perimässä on keskimäärin 50 % molempia ryhmiä, mutta harvoin tulos menee tasan puoliksi. Jos jokin etninen perimä yli 50 %, molemmat vanhemmat hyvin todennäköisesti omaavat tuota kyseistä etnistä perimää.

Jos etninen perimä kiinnostaa, FTDNA ei ole paras laboratorio. AncestryDNA, 23andMe ja National Geographicin Genographic-project panottavat tätä näkökulmaa. 23andMe painottaa lisäksi terveystietoja. Varsinkin AncestryDNA:n ja 23andMe:n tietokannat ovat huomattavasti laajempia kuin FTDNA:lla ja se on toinen syy, miksi vertailutieto on ehkä luotettavampaa.

I. Virta