Päivämäärät sukututkimuksessa

Sukututkija törmää monenlaisiin kalentereihin ja niiden muutosten myötä erilaisiin päivämääriin sekä juhlapäiviin ja nimipäiviinkin. On mielenkiintoista tarkastella päivämääriä tarkemmin kuin pelkkinä numeroina. Miten lapsen nimi osuu kalenteriin, millainen juhlapäivä vihkipäivänä on mahdollisesti ollut jne. Kalentereihin liittyy erikoisia ajanjaksoja, jolloin vaikkapa lapsi on saattanut kuolla pari päivää syntymän jälkeen, mutta väärin valitun kalenterin mukaan olisi elänyt hieman pitempään. Sukututkijan on siis hyvä tiedostaa kalenterin muutokset ja joitakin siihen liittyviä erikoisuuksia, jopa ohjelmissa olevia virhetoimintoja.

Jos haluat selvittää, mikä viikonpäivä oli esivanhempasi syntymäpäivänä tai hääpäivänä, onnistuu se helposti tällä laskurilla. Laskuri ei toimi "maailmanlaajuisesti", koska eri maissa kalenterista säädettiin eri aikoihin. Tämä laskuri huomioi nimenomaan Ruotsin tavan käyttää kalenteria.

Erilaiset kalenterit

Ruotsissa (ja samalla Suomessa ja muissa silloisen Ruotsin osissa) käytössä oli juliaaninen kalenteri 28.2.1700 asti. Vuonna 1559 vahvistettiin 1. tammikuuta uudenvuodenpäiväksi. Suunnilleen samoihin aikoihin kalenteri vahvistettiin muuallakin Euroopassa.

Vuodesta 1700 Ruotsissa päätettiin siirtyä 40 vuoden siirtymäaikana käyttämään gregoriaanista kalenteria jättämällä väliin 11 karkauspäivää vuosina 1700 - 1740. Niinpä 1.3.1700 - 28.2.1740 Ruotsin käyttämä kalenteri olisi poikennut muista tuolloin käytetyistä kalentereista. Siirtymä alkoi ja vuonna 1700 Ruotsissa ei ollut karkauspäivää. Silloin ruotsalainen kalenteri meni yhden päivän edelle juliaanista kalenteria ja oli kymmenen päivää jäljessä gregoriaanista kalenteria. Poikkeuksellisesti vuosina 1704 ja 1708 kalentereissa kuitenkin oli karkauspäivät. Kun maakohtainen kalenteri todettiin epäonnistuneeksi, määräsi kalenterin käyttöönkin ottanut Kaarle XII Ruotsin palaamaan juliaaniseen kalenteriin lisäämällä vuoden 1712 kalenteriin helmikuun 30. päivän ja siirtymäaika keskeytyi. Tämä erikoinen ruotsalainen kalenteri oli siis käytössä vain 1.3.1700 – 30.2.1712.

Juliaaninen kalenteri oli Ruotsissa uudelleen käytössä 1.3.1712 – 17.2.1753. Lopullisesti Ruotsissa ja samalla Suomessakin siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753 jättämällä helmikuusta pois 11 päivää eli päivää 17.2.1753 seurasi päiväys 1.3.1753. Kenenkään syntymäpäivä ei siis pitäisi Suomessa olla esimerkiksi 20.2.1753.

Venäjän hallinnon aikana Suomessa käytettiin gregoriaanista kalenteria, joka erosi muun keisarikunnan juliaanisen kalenterin mukaisesta ajanlaskusta 1800-luvulla 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää. Ero aiheutti sen, että Venäjällä laadittuihin Suomea koskeviin asiakirjoihin tuli kaksoispäiväys. Gregoriaaninen kalenteri tuli Venäjällä käyttöön 1918, jolloin 31. tammikuuta 1918 seurasi suoraan 14. helmikuuta 1918. Ennen juliaanisen kalenterin käyttöönottoa vuonna 1700 Venäjällä oli käytössä kalenteri, jonka vuosiluku oli tuolloin 7208.

Suomen ortodoksinen kirkko käytti Venäjän vallan aikana juliaanista kalenteria, mutta siirtyi 1920-luvulla siirtyi käyttämään gregoriaanista kalenteria. Venäjän ja monen muun maan ortodoksinen kirkko käyttää edelleen juliaanista kalenteria ja siksi esimerkiksi joulua vietetään Venäjällä 7. tammikuuta, joka juliaanisen kalenterin mukaan on 25. joulukuuta.

Neuvostoliitossa oli työvoiman käytön tehostamiseksi 1929-1930 käytössä viisipäiväinen viikko ja 72 viikkoinen vuosi ja 1930-1940 viikko oli 6-päiväinen ja viikkoja oli vastaavasti vähemmän. Viikossa oli vapaapäivä, mutta ei siis sunnuntaihin verrattavaa yhteistä pyhäpäivää. Toinen saman tapainen, lyhytikäinen vallankumouskalenteri oli käytössä Ranskassa.

Molemmissa, juliaanisessa ja gregoriaanisessa kalenterissa kuukausien pituudet vaihtelevat samalla tavalla. Juliaaninen kalenteri saa nimensä Julius Caesarista, joka määräsi sen käyttöön 46 eaa. Kalenterissa pääsiäinen siirtyi vähitellen ja paavi Gregorius XIII julkaisi nykyään nimeään kantavan kalenterin 1584. Muita kalentereita on maailmanhistorian aikana ollut käytössä lukematon määrä. Wikipedia luettelee lähes sata. Aktiivisesti laajemmassa käytössä olevia kalentereita on muutama kymmenen. Eri kalentereissa vuosiluvut eroavat toisistaan jopa useita tuhansia vuosia. Lisäksi vuoden pituus on islamilaisessa kalenterissa 11 päivää lyhyempi kuin gregoriaanisessa.

Päivämäärät

Edellä kuvatusta kalenterivaihtelusta johtuen joidenkin sukututkimusohjelmien kanssa on erilaisia hankaluuksia. Kaikki ohjelmat eivät esimerkiksi hyväksy päiväystä 30.2.1753, vaikka päivä onkin olemassa. Myös eri lähteistä saatavien päivämäärien yhteensovittaminen vaatii huolellisuutta. Mutta on päivämäärien kanssa monta muutakin sekoilemisen mahdollisuutta.

Gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa päiväyksessä ilmoitetaan yleensä päivä, kuukausi ja vuosi. Tietokoneiden myötä välillä päivämäärin tuli etunollia, jotta päivämääräjärjestys saatiin helpommin laskettua ja tulosteet siisteiksi sarakkeiksi.

Miten merkitä päivämäärät, jotka ovat epävarmoja tai tiedossa on vain kuukausi?

Merkintätapa määräytyy paljolti käytössä olevan sukututkimusohjelman mukaan. Harva ohjelma ymmärtää merkinnän, jossa on vain kuukausi ja vuosiluku.

Eräs vaihtoehto on merkitä epävarma päivä tai kuukausi nollalla, jos ohjelma sen sallii. Esimerkiksi 0.12.1745 tarkoittaa päivämäärää, josta tiedetään vain kuukausi ja vuosi. Jos sekä päivämäärä että kuukausi eivät ole tiedossa, on parasta merkitä pelkästään vuosiluku, koska se todennäköisimmin ei tuota ongelmia sukututkimusohjelman kanssa. Ei siis kannata merkitä 0.0.1768 vaan pelkästään 1768.

Gedcom on tiedonsiirtoformaatti, joka ei ole varsinainen standardi, vaan yhteisesti sovittu ja vahvan aseman saanutkin. Gedcomin virallinen tapa merkitä päivämääriä on numeerinen päivä, kuukausi kolmella kirjaimella ja vuosiluku. Esimerkiksi 18 AUG 1867. Kuukausi voi yleensä olla kirjoitettu myös pienellä, eli aug. Standardi ei tunne päiväystä 0.12.1745 vaan tässä tapauksessa olisi käytettävä päiväystä DEC 1745. Sukututkimusohjelmiin päivämäärä kirjoitetaan numeerisessa muodossa. Numeroiden kirjaamistavasta ja järjestyksestä on Suomessakin keskustelu 1970-luvulta alkaen. 1990-luvulla asia ilmeisesti selkiytyi nykyiselleen.

Seuraavassa esimerkkejä, kuinka eri tavoin voidaan kirjoittaa päiväys 4. syyskuuta.

• 04 sep 1840
• 4 sep 1840
• 04 SEP 1840
• 4 SEP 1840 (Gedcomin mukainen tapa)
• 04.09.1840
• 4.9.1840 (Kielitoimiston Suomeen suosittelema tapa)
• 04/09/1840
• 4/9/1840
• 04-09-1840
• 1840-09-04 (ISO 8601 mukainen tapa)

Edellä kuvattujen lisäksi päiväystavat, jossa merkitään vuosi vain kahdella viimeisellä numerolla. Se ei toki sukututkijoille mitenkään sovellu.

Lisäksi on huomioitava amerikkalainen päivämäärien merkintätapa, jossa päivämäärä ja kuukausi helposti vaihtuvat.

• 9/4/1840
• 9/4 1840
• SEP 9, 1840
• 9 SEP 1840

Samoin monella tavalla voidaan merkitä, jos tiedossa on  pelkkä kuukausi

• 9/1840
• 09/1840
• 9.1840 (Sukujutut-ohjelman mukainen, mutta virheellisesti toimiva tapa)
• SEP 1840 (Gedcomin mukainen tapa)
• 09.1840
• 9-1840
• 09-1840

Oma lukunsa on esimerkiksi päiväys 01/02/03, joka voi tarkoittaa 1.2.2003, 2.1.2003 tai 3.2.2001. Standardi ISO 8601 on yrittänyt yhtenäistää päivämääriä heikolla menestyksellä.

Suomessa suosittu sukututkimusohjelma Sukujutut osaa osittain käsitellä päivämääriä ja osittain ei.

• Päivämäärä 01.02.1900 tulee gedcomiin muodossa  01 FEB 1900 eli etunolla ei putoa pois.
• Päivämäärä 5.1952 tulee gedcomiin muodossa 5.1952 eli ohjelma ei tunnista syötettäessä eikä käsittele sitä oikein gedcomiin. Sukujutut-ohjelman ohje kuitenkin määrättelee merkitsemään kuukauden ja vuoden näin, vaikka ei osaakaan merkintää oikein käsitellä.
• Päivämäärä 2 AUG 1900 tulee gedcomiin 2 AUG 1900, mutta syötettäessä ja vertailuissa ohjelma ei tunnista päivämäärää oikein.
• Päivämäärä OCT 1921 tulee gedcomiin OCT 1921, mutta syötettäessä ja vertailuissa ohjelma ei tunnista päivämäärää oikein.
• Ohjelma ei osaa käsitellä kuukausia myöskään suomenkielisillä merkkijonoilla TAM, HEL, jne, eikä toki pitäisikään. Gedcom on englanninkielinen.
• 30.2.1753 Sukujutut ilmoittaa virheelliseksi päivämääräksi.

Ei myöskään kannata luottaa kaikkiin ohjelmiin, jotka laskevat annetun päivämäärän perusteella viikonpäivän. Suomessa laskenta yleensä toimii, jos päivämäärä on 1.3.1753 jälkeen eikä ohjelma ole aivan virheellinen. Ongelmia voisi tuottaa lähinnä karkauspäivien huomioiminen.

Viikonpäivät

Vuoteen 1787 asti kalenterissa merkittiin vuosi alkamaan päivänä a ja siitä seurasivat päivät b, c, d, e, f ja g. Tosin tätä merkintää esiintyy vielä paljon sen jälkeenkin. Karkausvuonna ylimääräinen päivä ei saanut lainkaan kirjainta, kuten osoittaa oheinen kuva karkausvuoden 1792 virsikirjan kalenterista.

Viikkojen numerointi

Vuoden 1973 alussa vahvistettiin Suomessa Kansainvälisen stardardisoimisliiton (ISO) standardit viikolle ja viikkojen numeroinnille. Vuoden ensimmäinen viikko on se, jolle sattuu vuoden ensimmäienn torstai. Näin vuoden ensimmäinen viikko voi alkaa edellisen vuoden puolella, mutta siitä suurin osa, vähintään neljä päivää, on tulevan vuoden puolella. Vuodessa voi olla 53 viikkoa, jos vuosi alkaa torstaina tai karkausvuosina keskiviikkona, muutoin viikkoja on 52.

Kirkolliset juhlapäivät ja muut arkipyhät

Jokaiseen kalenteriin kuuluu erilaisia kiinteitä tai sääntöjen mukaan siirtyviä juhlapäiviä, jotka katkaisevat arkisen puurtamisen ja antavat syytä pitempiin vapaisiin, yhdessäoloon ja juhlimiseen. Kirkollisia juhlapäiviä on lähinnä työpäivien lisäämiseksi siirretty kalenterissa eri paikkoihin ja jopa poistettu kokonaan.

Ennen vuotta 1774 pyhäinpäivä oli Ruotsissa (ja siis Suomessakin) viikonpäivästä riippumatta 1. marraskuuta, mutta 1774 se siirrettiin marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. Lauantaina se on ollut Suomessa vuodesta 1955 lähtien. Lauantai oli vielä työpäivä, joten siirto lauantaille korvasi vapaapäivän menetyksen.

Suomen vietettiin Marian ilmestyspäivää vuoteen 1954 asti 25.3. eli yhdeksän kuukautta ennen joulua. Päivä siirrettiin 1955 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta ja nykyään päivää on sunnuntaina, joka osuu aikavälille 22. - 28. maaliskuuta, paitsi jos siihen sattuu palmusunnuntai tai pääsiäispäivä, jolloin Marian ilmestyspäivää vietetään palmusunnuntaita edeltävänä sunnuntaina.

Kynttilänpäivä oli vuoteen 1774 saakka 40 päivää joulusta eli 2. helmikuuta, sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin. Kynttilänpäivä siirrettiin vuonna 1774 vietettäväksi sunnuntaina 2.- 8.helmikuuta, paitsi jos siihen sattuu laskiaissunnuntai, jolloin kynttilänpäivä siirtyy viikkoa aikaisemmaksi.

Vappu on vanha, jo keskiajalta periytyvä ja erilaisin tavoin juhlistettu juhlapäivä, jonka työväenliike valitsi 1889 juhla- ja mielenosoituspäiväkseen. Päivän nimi tulee 700-luvulla eläneestä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä on 1.5.

Nimipäivät

Nimipäiviä on ollut suomalaisessa kalenterissa jo 1300-luvulla. Nimipäivien viettäminen on periytynyt almanakkaan katolisen kirkon pyhimyspäivien vietosta.  Katolisella ajalla lapselle annettiin nimi mieluiten jonkun pyhimyksen mukaan, ja katolinen kirkko edellyttää edelleenkin, että kasteessa annettavilla nimillä on kristillinen merkitys. Nimipäivän vietto liittyy tällöin nimen ilmaiseman pyhän ihmisen juhlapäivään. Vajaa puolet nimipäiväkalenterin nimistä omaa kirkollista alkuperää.

Nimipäivien juhlistaminen on ollut erityisesti suomalainen, ruotsalainen ja jonkin verran norjalainen erikoisuus. Myös monissa muissa maissa julkaistaan nimipäiväkalentereita, ja päivää huomioidaan jollakin tavalla. Nimiä on vuosien varrella kalenterissa lisätty, poistettu ja siirrelty eri päiville. Suomalaisessa kalenterissa ja kansanperinteessä joillakin nimipäivillä on erityinen merkitys. 18.-24. heinäkuuta on ns. naisten viikko, jolloin on vain naisten nimipäiviä.

Nykyään erityisesti lasten nimipäiviä juhlistetaan nimipäiväkorteilla tai muilla onnitteluilla ja työympäristöissä erilaisilla perinteillä, esimerkiksi nimpparikarkeilla. Paljon on Suomessakin käytössä nimiä, joille ei ole omaa nimipäivää. Silloin päivänsankari valitsee halutessaan itse päivän, jota juhlistaa.

Nykyisin henkilön ensimmäinen etunimi on yleensä se, jota henkilöstä käytetään. Aikaisempina vuosia henkilöllä olleista etunimistä mikä tahansa oli puhuttelunimi. Tämä johtui siitä, että suositut nimet olivat yleisiä ja henkilöt haluttiin kuitenkin yksilöidä. Tästä tulee lomakkeissa joskus esiintyvä huomautus ”puhuttelunimi alleviivattava”. Myös hyvissä sukututkimusohjelmissa puhuttelunimi on merkittävissä erikseen. Sukujutut-ohjelmassa nimiä ei voi alleviivata, mutta pääsäännöstä poikkeava puhuttelunimi osoitetaan *-merkillä. Esimerkiksi nimi Maija Liisa* tulostuu Maija Liisa.

Karkaussekunti

Maapallon pyörimisliikkeen vaihtelun (päivän pituuden) kompensoimiseksi tehdään epäsäännöllisesti sekunnin mittaisia korjauksia kellonaikaan. Tämän käytännön luopumisesta ja korvaamisesta esim karkaustunneilla on käyty keskustelua. Tällä ei ole vaikutusta kalentereihin (vuoden pituus), mutta karkaussekunti on yllättänyt joitakin tietokonejärjestelmiä.

A. Miettinen