Olet täällä

EU:n tietosuoja-asetus

Vuonna 2018 aletaan Suomessa ja koko EU:n alueella soveltaa EU:n tietosuoja-asetusta, joka tuli voimaan jo vuonna 2016. Se tuo joissakin tapauksissa merkittäviäkin muutoksia henkilötietoja käsitteleville organisaatioille. Tämä vaikuttaa myös sukututkimukseen ja sitä lähellä oleviin palvelutuottajiin. Asetuksen myötä tulee entistä tärkeämmäksi, että myös luonnolliset henkilöt eli ihan tavalliset yksittäiset ihmiset huomioivat tietosuojaan liittyvät asiat, oikeuden ja velvollisuudet. Asetus kohdistuu erityisesti esimerkiksi kauppojen kanta-asiakasohjelmiin, sosiaalisen median palveluihin jne. Sukututkimuksessa tämä koskee erityisesti internetissä tietoja julkaisevia tietokantoja. Merkittävää on esimerkiksi mahdollisuus perua antamansa tietojen käsittelyyn liittyvä lupa. Vaikka asetusta ei saa lukea kappale kerrallaan (lakiteksti on aina kokonaisuus), tarkastellaan seuraavassa joitakin sen kohtia.

Sukututkimus mainitaan erityisesti perustelujen kohdassa 160: ”Tätä asetusta olisi myös sovellettava, jos henkilötietoja käsitellään historiallisia tutkimustarkoituksia varten. Tähän olisi lisäksi sisällyttävä historiantutkimus- ja sukututkimustarkoituksiin tehty tutkimus ottaen huomioon, että tätä asetusta ei sovelleta kuolleisiin henkilöihin.”

Tämä asetus, kuten koko tietosuojaa koskeva lainsäädäntö ylipäätään, koskee siis elossa olevien henkilöiden tietosuojaa huomioiden se, että kuolleen henkilön henkilötieto voi olla myös elossa olevaa henkilöä koskeva tieto. Jos sukututkimuksesta ilmenee, että henkilöllä ei ollut lainkaan omia lapsia, selviää siitä, että perheen lapset ovat esimerkiksi ottolapsia. Myös vanhempien DNA-tieto on lasten niitä henkilötietoja, joita erityisesti on kielletty keräämästä. Tällaisten ja vastaavien elossa oleviin liittyvien tietojen julkaisemisesta on keskusteltava asianomaisten kanssa.

2 artiklassa soveltamisalasta rajataan sukututkimus omiin, henkilökohtaisiin tarkoituksiin asetuksen soveltamisalueen ulkopuolelle. ”Asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.”

9 artiklassa määritellään erityiset tietoryhmät, joiden käsittely on kielletty. ”Sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tai biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely on kiellettyä.”

Edellä olevaa kieltoa ei erityisissä tapauksissa sovelleta. Sukututkimukseen soveltuu on kohta, jossa mainitaan, että ”rekisteröity on antanut nimenomaisen suostumuksensa kyseisten henkilötietojen käsittelyyn yhtä tai useampaa tiettyä tarkoitusta varten”. Suostumuksen on siis oltava nimenomainen ja vain määrättyyn tarkoitukseen. Jos Leena on antanut Maijalle luvan julkaista tietoja sukukirjassa, ei Reijo saa niitä nettiin kopioida eikä edes omaan sukukirjaansa.

Asetuksen mukana tulee uusi käsite, oikeus tulla unohdetuksi (17 artikla). Tällä annetaan henkilöille oikeus vaatia poistettavaksi aikaisemmin julkaisemiaan tietoja tai tietoja joiden julkaisemiseen on antanut nimenomaisen luvan. Erityisesti tätä sovelletaan, jos suostumus tietojen rekisteröimiseen on annettu lapsena eikä ole oltu täysin tietoisia tietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä. Toisaalta se tarkoittaa myös tilannetta, jossa huoltaja on antanut lapsen henkilötietoja (vaikka kuvia) johonkin rekisteriin (vaikka Facebookiin). Lapsi voi siis myöhemmin vaatia poistettavaksi tietoja, joista hänestä on joku sukulainen julkaissut hänen ollessaan lapsi. Lasten tietojen julkaisemisessa kannattaakin olla erityisen varovainen.

Sukututkimusyhdistykset eivät ole asetukseen juurikaan ottaneet kantaa. Lain valmisteluvaiheessa Mitro Repo esitti kysymyksiä EU:ssa, huolenaan se, että elossa olevien henkilöiden tietojen julkaisemien sukukirjoissa vaikeutuisi. Hän piti asiaa jopa uhkana sukututkimukselle. Suomen sukututkimusseuran edustaja kommentoi Mitron saaman vastauksen perusteelle, että ”asetuksen luonnoksen mukaan henkilötietojen käsittely on laillista historiallista, tilastollista ja tieteellistä tarkoitusta varten, jos henkilötietojen julkaiseminen on tarpeen tutkimustulosten esittämistä varten tai tutkimuksen helpottamiseksi taikka rekisteröity on itse saattanut tiedot julkisiksi.” Tarkempi soveltaminen tulee vasta oikeuskäytännössä ja tällaisten lausuntojen antaminen on vaarallista siksi, että niiden merkitys tulkitaan helposti suuremmaksi kuin se onkaan.

Monet lienevät eri mieltä uusimpien tietojen julkaisemisesta kirjoissa ja internetissä. Sukututkijoilla on aivan yllin kyllin selvitettävää aidosti historiallisissakin tapauksissa. Sukututkijat pitävät harrastustaan historian aputieteenä. Tuoreiden tietojen kopioiminen rekistereihin ei ole ensinkään mitään tutkimusta eikä varsinkaan historiallista tutkimusta. Tämän helppous on saanut monet julkaisemaan läheistensä, tuttavien ja naapureiden sukutietoja hyväntahtoisesti, mutta lainvastaisesti. Jokainen saa julkaista omien alaikäisten lastensa tietoja, mutta kaikilta muilta on kysyttävä lupa. Jos henkilö on esimerkiksi antanut oman syntymäpäivänsä julki syntymäpäivähaastattelussa, ei hän yleensä ole samalla antanut julki tarkempia sukuyhteyksiään. Se, että naapuri tietää merkkipäiväkutsun perusteella henkilön syntymäajan, ei tee sitä julkiseksi. Myös ammatti ja moni muu yksityiskohta saattaa olla yleisesti tiedossa esimerkiksi yritystoiminnan mainosten myötä. Olennaista on kuitenkin juuri tuo sukuyhteys. Julkisuuden henkilön vanhemmat, sisarukset tai muut läheiset eivät ole julkisuuden henkilöitä. Valitettavasti näin heitä on kuitenkin monesti käsitelty.    

Kaiken kaikkiaan rekisterin pitäjien vastuita ja velvollisuuksia kiristävä asetus tulee tarpeeseen ja toivottavaa on, että valtakunnalliset sukuyhdistykset sen perusteella päivittävät koulutustaan ja käytäntöjään, kuten uuden asetuksen kohdassa 98 kehotetaan. Nyt näiden yhdistysten tavoitteena on tähän saakka ollut paremminkin kaikkien mahdollisten esteiden poistaminen juuri tuoreimpien tietojen osalta. Tällä on tavoitteena vain saada yhdistyksiin lisää maksavia jäseniä tavallisista kansalaisista. Keskustelu jäsenfoorumeilla ja anonyymeillä palstoilla esimerkiksi seurakuntia kohtaan ei aina ole ollut asiallista. Yleisesti ottaen onlisi suotavaa, että seurakunnat kantavat oman vastuunsa ja mielelään erityisen huolellisesti tietoturvan ja yksityisyyden kunnioittamisen suhteen. 

Käytänteissä olisi hyvä ottaa selkeästi kantaa tietosuoja-asetuksessa mainittuihin tietojen siirtämiseen kolmansiin maihin (asetuksessa mm. kohta 116). Nyt Suomessa on aktiivisia toimijoita, jotka aktiivisesti kannustavat henkilöitä siirtämään tietoja erilaisiin rekistereihin. Tässä yhteydessä ei läheskään riittävästi ja näkyvästi tuoda esiin sitä, mikä osa tietojen siirtämisessä on sallittua ja suotavaa.

Järkevintä olisikin, että sukututkimuksen tulosten julkaisemisesta kiinnostuneet julkaisisivat julkisissa rekistereissä vain vähintään 50 vuotta sitten kuolleiden henkilöiden tietoja tai jos kuolemasta ei ole tietoa, henkilöitä koskevasta viimeisestä merkinnästä on 100 vuotta.  Tuoreemmat voisivat olla esim. N.N. tai N231, jolloin henkilöillä on järjestysnumero. Näin kiinnostuneet voisivat verrata, mitä sukua ovat keskenään N231 ja N765.

I Virta, convaleciente, Spain