HuMo-gen

Ei, EI ja vielä kerran varmuuden vuoksi EI. Luvan kysyminen perustuu lakiin, ei mihinkään ohjeisiin. Lisäksi on kerrottava tarkoin, mihin lupaa kysyy ja mitä siitä voi seurata. Mikä tauti vaivaa niitä, jotka väkisin koettavat saada kaikki suomalaiset rekisteröityä suku- ja DNA-tietoineen julkiseen rekisteriin? Kokonaan jää huomioimatta, että myös kuollutta henkilöä keskeva tieto voi koskettaa elossa olevaa hyvinkin merkittävällä tavalla. Voisiko Suomenkin kuluttajaviranomainen vähitellen herätä asiaan? Tai edes kuluttajien etuja valvova taho.

DNA-testausyritys MyHeritage käsittelee huolimattomasti asiakkaidensa DNA-tietoja ja käyttää vaikeaselkoisia sopimusehtoja, sanoo ruotsalainen kuluttajajärjestö (Sveriges Konsumenter). Järjestö raportoi asiasta Ruotsin tietovalvontaviranomaiselle ( Datainspektionen) ja Ruotsin kuluttajavirastolle (Konsumentverket).

Geni rakentaa maailman sukupuuta. Taitaapa paremminkin rakentaa Suomen sukupuuta.

E.L. lähetti uuden leikkeen tyytyväisenä edellisen julkaisemiseen. Tällä kerralla aiheena oli tyypillinen vetoaminen suomalaisten naiiviin hyväntahtoisuuteen. Suomalaiset ovat valmiita tekemään mitä vain pienen, kirjallisen ja epäsuoran kiitoksen eteen. Muuten kun kulttuuriin kuuluu niin vähän positiivista palautetta.

Noin viikottain tulee ryhmämme sähköpostiin viestiä koskien erilaisia some-ryhmiä. Tänään tuli taas oikein kuvakaappauksen kera koskien Suomi-DNA-projekti-nimistä Facebook-ryhmää. Kysyjä oli loukkaantunut, kun hänet oli aikoinaan poistettu kysymättä ko. ryhmästä.

MyHeritage on keksinyt oivan keinon kerätä käyttäjiltä valokuvia tietokantaan ja samalla tarjota palvelu, jonka hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä. Palveluun lähetettävät kuvat liitetään käyttäjien profiiliin ja, kuka ties, ne joskus ovat arvokasta myyntitavaraa tulevien polvien sukututkijoille. Toiminnon nimi on ’Värjäytä valokuvasi automaattisesti’. Toki tämän palvelun avulla MyHeritage saa mainetta ja maksavia asiakkaita, kun nykyään melkein mille tahansa tuotteelle ja palvelulle on markkinansa.

Useamman kerran tiimiltä apuja saanut henkilö (E.L) lähetti kuvan Facebookin keskustelusta. Kuva ei koskenut häntä itseään, mutta vastasi hänen tilannettaan. E.L. kertoi joutuneensa suoran ja epäsuoran painostuksen kohteeksi, kun on julkaissut sukupuunsa internetissä salattuna. Hänen rajansa on 60 vuotta kuolemasta ja jos kuolinpäivä ei ole tiedossa 160 vuotta syntymästä, että hän julkaisee avoimesti henkilön tietoja. Joidenkin kohdalla hän salaa tiedot, vaikka kuolemasta olisi enemmänkin aikaa.

Sukututkimuksessa vasta aivan viime vuosina on alettu huomioida se tosiasia, että kautta aikojen on syntynyt ja elänyt ihmisiä, joiden sukupuolen määritteleminen ei ole aivan suoraviivainen poika/tyttö -asia. Mitkään muutkaan internetin myötä nykyajan ihmisille paremmin tietoisuuteen tulleet poikkeavuudet eivät ole tämän ajan asiaa. Sukututkijat ovat yhä enemmän innostuneet genetiikasta. Se antaa myös tähän kysymykseen vastauksia. Kaikki ei siis ole papin virheitä.

Internetin keskustelupalstoilla ja somessa voi kuka tahansa kirjoitella mitä tahansa. Tavallista on, että syvän asiantuntemuksen otteella kirjoitetaankin ihan puuta heinää. Seuraavassa eräs kommentti avoimelta keskustelupalstalta:
”Pikkuserkusten avioitumista keskenään ei kai aikoinaan pidetty kovin kummallisena ja se oli yleistä. Minulla on eräässä sukuhaarassa kolmet pikkuserkukset suoraan alenevassa polvessa avioituneet keskenään. Siitä on seurauksena esimerkiksi vahvaa likinäköä ja lukihäiriötä jälkeläisissä.”

Matti V. (nimi muutettu) kirjoitti someen (esim. Facebook) tai keskustelupalstalle kysymyksen, jossa kaipasi lisätietoja puolisonsa Maija V:n sukulaisista. Matti on tekemässä Maijaa koskevaa sukututkimusta ja haluaa tietoja Maijan sukulaisista. Kyselyssä on lähtöhenkilönä 1900-luvun alussa syntynyt Maijan esivanhempi, tämän syntymä- ja kuolinaika paikkoineen. Matti itse asuu melko kaukana paikkakunnasta eikä sitä juurikaan tunne.