HuMo-gen

MyHeritage on keksinyt oivan keinon kerätä käyttäjiltä valokuvia tietokantaan ja samalla tarjota palvelu, jonka hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä. Palveluun lähetettävät kuvat liitetään käyttäjien profiiliin ja, kuka ties, ne joskus ovat arvokasta myyntitavaraa tulevien polvien sukututkijoille. Toiminnon nimi on ’Värjäytä valokuvasi automaattisesti’. Toki tämän palvelun avulla MyHeritage saa mainetta ja maksavia asiakkaita, kun nykyään melkein mille tahansa tuotteelle ja palvelulle on markkinansa.

Useamman kerran tiimiltä apuja saanut henkilö (E.L) lähetti kuvan Facebookin keskustelusta. Kuva ei koskenut häntä itseään, mutta vastasi hänen tilannettaan. E.L. kertoi joutuneensa suoran ja epäsuoran painostuksen kohteeksi, kun on julkaissut sukupuunsa internetissä salattuna. Hänen rajansa on 60 vuotta kuolemasta ja jos kuolinpäivä ei ole tiedossa 160 vuotta syntymästä, että hän julkaisee avoimesti henkilön tietoja. Joidenkin kohdalla hän salaa tiedot, vaikka kuolemasta olisi enemmänkin aikaa.

Sukututkimuksessa vasta aivan viime vuosina on alettu huomioida se tosiasia, että kautta aikojen on syntynyt ja elänyt ihmisiä, joiden sukupuolen määritteleminen ei ole aivan suoraviivainen poika/tyttö -asia. Mitkään muutkaan internetin myötä nykyajan ihmisille paremmin tietoisuuteen tulleet poikkeavuudet eivät ole tämän ajan asiaa. Sukututkijat ovat yhä enemmän innostuneet genetiikasta. Se antaa myös tähän kysymykseen vastauksia. Kaikki ei siis ole papin virheitä.

Internetin keskustelupalstoilla ja somessa voi kuka tahansa kirjoitella mitä tahansa. Tavallista on, että syvän asiantuntemuksen otteella kirjoitetaankin ihan puuta heinää. Seuraavassa eräs kommentti avoimelta keskustelupalstalta:
”Pikkuserkusten avioitumista keskenään ei kai aikoinaan pidetty kovin kummallisena ja se oli yleistä. Minulla on eräässä sukuhaarassa kolmet pikkuserkukset suoraan alenevassa polvessa avioituneet keskenään. Siitä on seurauksena esimerkiksi vahvaa likinäköä ja lukihäiriötä jälkeläisissä.”

Matti V. (nimi muutettu) kirjoitti someen (esim. Facebook) tai keskustelupalstalle kysymyksen, jossa kaipasi lisätietoja puolisonsa Maija V:n sukulaisista. Matti on tekemässä Maijaa koskevaa sukututkimusta ja haluaa tietoja Maijan sukulaisista. Kyselyssä on lähtöhenkilönä 1900-luvun alussa syntynyt Maijan esivanhempi, tämän syntymä- ja kuolinaika paikkoineen. Matti itse asuu melko kaukana paikkakunnasta eikä sitä juurikaan tunne.

Kaliforniassa USAssa astui vuoden alusta voimaan paljon keskustelua herättänyt yksityisyyslaki (The California Consumer Privacy Act, CCPA). Laki on hyväksytty jo puolitoista vuotta sitten, mutta voimassa se on 1.1. 2020 alkaen ja puolen vuoden kuluessa yritysten on sitä noudatettava. Laki edellyttää, että yritykset ilmoittavat käyttäjille, mikäli heidän tietojaan aiotaan hyödyntää kaupallisesti. Käyttäjillä on oikeus kieltää tietojensa kaupallistaminen.

Lain keskeisiä kohtia ovat mm:

Jo kauan on tiedetty, että sukututkimuksessa käytetyistä DNA-testeistä voi päätellä paljon muutakin kuin sukulaisuuden. Tuloksista näkyy runsain mitoin henkilön ulkoisiin piirteisiin, tautiperimään, jopa luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin liittyviä asioita. Vielä reilu vuosi sitten Suomessa sukututkimuskurssilla väitettiin, että DNA-testi tehdään ns. roska-DNA:sta, jolla ei ole muuta kuin tilkitsijän rooli DNA-ketjussa. Nyt on todella kumottava tuollaiset väitteet.

Tuttavan tuttava, Simo, (66 v, nimi muutettu) heitti kysymyksen, mitä mieltä olen, kannattaako tehdä DNA-testejä sukujen yhdistämiseksi. Alkutilanne on suunnilleen näin (nimiä muutettu):

Erästä Alinaa (nimi muutettu) on vuosia vaivannut hienossa sukupuussa oleva aukko. Hienosti laadittu sukupuu ei jatku isoisän isästä taaksepäin. Isoisän isän kohdalle Alina oli kirjoittanut vain N.N. Puutteellisen kaavion selvittämisen takia osa sukulaista oli närkästynyt, sillä heidän mielestään tuollaisia asioita ei pitäisi levitellä maailmalle lainkaan. Salaisuus pitää vaan hyväksyä ja sen kanssa elää eikä vouhottaa.

Jokainen yhdistys joutuu ylläpitämään jäsenrekisteriä. Laki vaatii keräämään jäseniltä vähintään koko nimen ja kotipaikan. Yleensä kerätään lisäksi ainakin yhteystietoja (osoite, sähköposti, puhelin), joka on perusteltua yhteyden pitämiseksi, jäsentiedotteiden ja kokouskutsujen lähettämiseksi. Tämä on selvää erityisesti, jos tiedot kerätään jäseniltä itseltään. Syntymäaika, sukupuoli, ammatti, siviilisääty, harrastukset ja muut lisätiedot vaativat keräämistä varten tosiasiallisen syyn. Kaikkien tietojen kohdalla keräämisen tarpeellisuus on pystyttävä perustelemaan.